96# Seksuaalista väkivaltaa

Yksi sapattivuoden tavoitteistani on ollut oppia. Ei vain opiskelemalla uutta alaa tai tutkintoa. Tarkoituksena on ollut oppia uutta myös ylipäätään elämästä ja ehkä vähän itsestänikin. Tämä tavoite on onnistunut hienosti. Monessa kohtaa on saanut olla haastamassa itseään ja siinä on saanut tutkia itsestään vähemmän tutuissa tilanteissa. 

Vieläkään ei ole kovin selvää, johtaako tämä projekti joskus valmiiseen tutkintoon. Kuitenkin olen luottavainen, että tämä edellä mainittu oppiminen auttaa monta kertaa elämän eri tilanteissa. Samaan aikaan olen pyrkinyt etsimään kursseilta sisältöjä, jotka olisivat suoraan yleishyödyllisiä. Kevätkauden loppuvaiheille osui tällainen kurssi kuin nappiin.

Talven yritellessä tuloaan alkoi koululla liikkua kaksi huhua. Ensimmäinen huhu kertoi, että korkeakoulujen yhteinen campusonline avaisi kohta kevätkauden kurssien ilmoittautumisen. Kyseessä on palvelu, jonka kautta voi löytää ja suorittaa hyvin laajasta tarjonnasta kursseja etäsuorituksina. Myös avoimen ammattikorkeakoulun. Toinen huhu kertoi, että kahden ensimmäisen vuoden aikana kannattaa haalia näitä lisäkursseja. Syyksi tuohon annettiin 140 opintopisteen raja. Sen suoritettuaan opiskelija voi päästä tekemään sairaanhoitajan sijaisuuksia. Normaalilla vauhdilla suoritettuna tämä pisteraja tulee vastaan vasta kolmannen vuoden syyskaudella tai sen jälkeen. Haalimalla lisää opintoja vaikkapa campusonlinesta tuo rajan voisi saavuttaa toisen vuoden jälkeisiä kesätöitä varten. Siispä luokka oli hyvinkin räväkästi koneiden ääressä kurssitarjonnan auetessa.

Tosin tämä kiiruhtaminen taisi olla turhaa. Opettajatkin kuulivat tämän huhun ja kävivät meitä toppuuttelemaan. Huomattava osa tarjotuista kursseista on oman opintosuunnitelmamme ulkopuolisia opintoja. Sijaisuuksien rajana olevaan 140 pisteeseen täytyy kuulemma kuulua nimenomaan koulun opintosuunnitelman mukaisia opintoja. Vain niin voidaan taata riittävä taitotaso. Näin ainakin opettajat kertoivat. Mikä sitten taitaa olla totuus? Kevään kuluessa kuulinkin useamman opiskelijan jättävän verkkokurssin tekemättä työläyden ja motivaation laskun vuoksi. Tarjolla olevat kurssit olivat laajuudeltaan yhdestä viiteen opintopistettä. Siis 27-135 tuntia työtä. Suuremmat paketit eivät ole aivan helppoja suoritettavaksi normaalin lukujärjestyksen ohessa. 

Campusonlinen kurssitarjonta oli sairaanhoitajan näkökulmasta luonteeltaan syventävää. Nyt kesällä on tarjonnassa esimerkiksiKuntoutuminen monialaisena yhteistoimintanaja Asiakas- ja palveluohjaus sosiaali- ja terveysalalla.Lukuvuoden aikana vikkelä opiskelija voi ehtiä mukaan kurssille, joka voidaan hyväksi lukea myöhempiin omiin opintojaksoihin. Silloin vaadittavien pisteiden määrä kasvaa ja tulevat opinnot helpottuvat. Tosin suoritusjärjestys ei liene aina paras. Eikä kontakti opetuksen aikana.

Itse nappasin kevätkaudelle viiden pisteen kurssin Seksuaalisesti loukkaavaa väkivaltaa kokeneen hoito. Päättelin olevani joka tapauksessa aina jollakin tavalla ihmisten kanssa tekemisissä, ja tällainen kurssi voi opettaa paljon hyödyllistä. 

On yleistä, että seksuaalista väkivaltaa kokenut vähättelee tilannetta eikä sen vuoksi hakeudu avun piiriin. Iso osa seksuaalisesta väkivallasta koetaan lähisuhteessa ja se vähentää avun hakemista entisestään. Toipumisen kannalta avun piiriin hakeutuminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Usein ei-akuuteissa tilanteissa ammattilaiset eivät osaa epäillä tai uskalla kysyä seksuaalisen väkivallan mahdollisuutta. Usein akuuteissa tapauksissa myös hoitoketjun ensimmäisinä linkkeinä ovat muut kuin ammattilaiset. Nyt oli siis aika hankkia valmiuksia.

Kurssi alkoi maaliskuussa yhdessä Korona-kevään kanssa. Hallituksen julistettua poikkeusolot, vetäydyin työhuoneeseen kuuntelemaan kurssin tallennettuja johdantoluentoja. Toteutuspaikkana toimi Metropolia ammattikorkeakoulun Moodle -ympäristö. Kurssille ilmoittautuneet pääsivät sisään oman korkeakoulunsa tunnuksilla. Opettajia oli useasta eri koulusta mutta vastuu Metropolialla. Listalla opiskelijoita oli satoja. Opettajat kohdattiin nauhoitteiden kautta. Ja tietenkin tarvittaessa sähköpostilla. Kurssisisällöissä luvattiin tutustumista seksuaalisuuteen ja seksuaalisoikeuksiin, rikosprosessiin ja lainsäädäntöön, uhrin tukeen ja oikeuksiin sekä auttajan osaamisen ja jaksamisen vaatimuksiin. Kurssi suoritettiin aikataulutetuilla ja verkkoon palautetuilla tehtävillä. Itseopiskelua varten oppimisympäristöön oli koottu suoraan käytettäväksi tarkoitettua materiaalia ja lista verkkolinkeistä ja hyödyllisistä kirjoista.

Johdantoluentojen jälkeen verkkomateriaalin pohjalta tuli laatia käsitekartta seksuaalisuutta loukkaavasta häirinnästä ja väkivallasta. Lisäksi kartassa tuli olla mainintoja seksuaalioikeuksista ja kurssin opettajien vaalimasta Istanbulin sopimuksesta ja sen vaikutuksesta. Käsitekartan tehtävä oli varmistaa tiettyjen materiaalien lukeminen. Näinhän se verkko-opinnoissa etenee.

Yritykseni tehdä käsitekarttaa tutustuttavaksi tarjotuista materiaaleista. En tällaisia ole juuri tehnyt mutta onneksi tuli hyväksytty.

Käsitekartan jälkeen tuli tutustua uuteen materiaaliin ja laatia fiktiivinen rikosprosessin kuvaus seksuaalirikoksesta. Tässä tutuksi tulivat eri auttajat, näiden vastuut ja toimintatavat. Samoin saimme tutustua uhrin oikeuksiin ja tällä tarjottuihin tukipalveluihin. Tiesitkö esimerkiksi, että tutkinnan aikana uhrin ja epäillyn kuulemiset pitää järjestää niin, etteivät he voi sattumalta tavata tässä yhteydessä. Käytännössä eri päivinä. Myös lainsäädäntö ja eri rikosnimikkeiden vaatimukset käytiin lävitse. Tämän tehtävän mitta oli neljä sivua.

Sitten jouduimme tosissaan töihin. Nimittäin ryhmätöihin. Etänä tietenkin. Opiskelijat oli jaettu viiden henkilön ryhmiin. Näissä ryhmissä tuli laatia seksuaalikasvatuspäivä valitulle kohderyhmälle. Tilanne oli fiktiivinen mutta opetettavat sisällöt tuli laatia käyttövalmiiksi. Jos esimerkiksi suunnitelmassa kerrottiin näytettävän dia-esitystä, piti myös diojen sisältö olla ilmoitettuna. Samoin koko päivän ohjelma tuli rakentaa valmiiksi. Olo oli kuin taas rippikoulun valmisteluiden äärellä. Haastavaa tässä työskentelyssä oli etänä toimiminen täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Arvioisin olleeni tavallista passiivisempi tällaisessa viestittelyyn perustuvassa ympäristössä. Ei voinut käydä toimeen pöydän ääressä vaan viestitellä milloin kukin ehti. Voin toki puolustautua myös sillä, että tämä osa tehtävästä tehtiin oman harjoitteluni alkuvaiheessa. Sen mietteet veivät helposti pois ryhmätyöstä. Onneksi ryhmästä löytyi sopiva eteenpäin potkija ja en itsekään jäänyt passiivisimmaksi osallistujaksi. Tehtäväjaon jälkeen opetussisällön saatikka toteutuksen laatiminen ei ollut yhden illan töitä vaativampi juttu. 20 sivua saimme yhdessä aikaan helsinkiläiselle yläkoululle.

Kurssin päätöksenä laadittiin viiden sivun essee auttajan ammattitaidon ja jaksamisen vaatimuksista. Itseasiassa tämä osuus oli lopulta kaikkein mielenkiintoisin itselleni. Esseessä sai liikkua itselle tutuimmissa kysymyksissä. Myötä traumatisoituminen, erillisyys ja monet muut termit antoivat nimiä jollekin, mikä oli tavallaan tuttua. Jotakin saattoi jäädä myös tulevaksi viisaudeksi.

Kaiken aikaan Moodlessa pyöri opiskelijoiden keskustelufoorumi. Sinne jokaisen piti aloittaa keskustelu viidestä eri aiheesta ja kommentoida ainakin kolmea keskustelua. Teoriassa hieno yhteisöllinen idea. Mutta kun käytännössä samat viestit yrittävät innostaa kommentoimaan, ei synny inspiroivaa keskustelua vaan pikemminkin pakkopulla. Tämäkin teksti oli muotoiltu avauksiin hyvin monilla eri tavoilla: ”Seri-tukikeskus on seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikkö yli 16-vuotiaille sukupuolesta riippumatta. Tukikeskus on matalan kynnyksen yksikkö, jonne voi hakeutua itse, omaisten kanssa tai viranomaisen ohjaamana. Seri–tukikeskukseen voi hakeutua kuukauden sisällä tapahtuneesta. Ehtona ei ole rikosilmoituksen teko, vaikka siihen kannustetaankin. Seri-tukikeskuksen lyhenne tulee sanasta seksuaalirikos…”

Ja sitten lopulta kiitokseksi tästä kaikesta napsahti opintorekisteriin kiitokseksi viisi pistettä. Pari niistä saa todennäköisesti siirrettyä tutkinnon vapaasti valittuihin opintoihin. Loput tulevat aivan vain harrastusmerkeiksi. Todennäköisesti kerään jonkun vastaavan merkin taas syksyllä. Ei tässä tutkintoa varten opiskella. 

 

 

70# Ensimmäinen etäviikko

– ”Onko kirkkokin peruttu?” Näin poikkeustila iski kotikoululaisen tajuntaan kotiläksynä ollutta linturetkeä tehdessä. Ei tämä meidän vanhin aina ole niin innokas lähtijä sunnuntaisin. Mutta ainakin on tottunut lähtijä. Joskus ollaan reissussa, joskus sairaana ja kesäloman aikana ei koskaan mennä oman seurakunnan jumalanpalvelukseen, ettei isällä iske työvaihde päälle. Mutta muuten tietää, että mennään. Nytkin kun isä on ollut poissa töistä.

Vaikka tuossa vaiheessa viikko oli vasta puolessa välissä, oli jo monta asiaa ehditty perua. Ei lähdetty liikuntaharrastukseen, ei toisenakaan päivänä. Ei päästy pistooliradalle eikä edes perheen kesken uimaan. Koulu oli muuttunut yllättäen kotona käytäväksi. Kaikki pyynnöt kauppareissulle mukaan pääsemisestä alettiin tylysti torjua. Ei edes kirkkoon. Näin alakoululainen näytti ymmärtävän, että on astuttu aivan poikkeukselliseen aikaan. 

Linturetki jatkui. Samalla käytiin tutkimassa läheistä rakennustyömaata ja tekemässä opettajan lähettämiä harjoituksia. Mitä näet? Mitä kuulet? Mitä tunnet? Mitä toivot? Mitä mahtaa pieni toivoa? Ei oikein osannut sanoa iltapalan herkkuja lukuun ottamatta. Niitä onneksi oli.

Talvilomalta palaamisen jälkeen aloitin toimet Koronan varalta. Oli selvää, että se tulossa. Mutta nopeus oli yllättävä. Samalla myös hallituksen toimet tulivat nopeasti mutta sitä tuskin voi pitää huonona asiana. Lomalta palaamisen jälkeen aloin varovasti laajentamaan kodin tarpeiden kiertovarastoa. Meillä kaupassa yritetään normaalistikin käydä mahdollisimman paljon etupainoisesti. Tuoretuotteita ei tietenkään voi ostaa liikaa etukäteen mutta säilyvissä tuotteissa meillä on jo pitkään pyritty siihen, että kaapissa on aina myös täysi pakkaus odottamassa. Pienemmissä pakkauksissa tämä sama toteutuu vähän useamman pakkauksen puskurilla. Näin ei haittaa, jos joskus jotain unohtuu ja ruokalistaa voi suunnitella ja soveltaa rennosti. Aina ei tarvitse käydä kaupassa, jos ei tahdo tai voi. En joutunut taistelemaan vessapaperista. Kaikkea ei meilläkään ollut mutta kävin hakemassa tärkeimpiä pahimpien ruuhkien helpotettua ja kaupan hyllyjen täytyttyä uudelleen. 

Nyt näitä kauppareissuja saa tehdä ihan hartiavoimin. Kahden viikoittaisen kauppareissun sijaan nyt käydään vain kerran ehkä pitkänkin aikaa. Pieni lisä kontaktien välttelyn talkoissa. Ostokset täytyy tehdä sillä ajatuksella, että jo seuraavana päivänä alkaa jotain oireita ja seuraava kauppareissu siirtyy. Toki ruokaa saa tilata ja apuakin saa. Mutta koskaan ei tiedä kuka tutuista ilmoittaa olevansa oireinen ja kuinka pitkät jonot tilauksissa on. Kaikki ostettu tulee syödyksi eikä mukana ole mitään normaalista poikkeavaa. Herkkujen seassa pari harvinaisuutta. Tuoretuotteita täytyy hankkia yhä noin viikon välein. 

Nyt jokaisen on hyvä pitää ainakin pientä puskuria ruuan ja muiden kodin tarpeiden suhteen. On todistettu, että ihmisten ostokäyttäytyminen voi olla yllättävä. Ensin vessapaperi ja säilyvä ruoka. Sitten kun väläytettiin lääkkeiden ostorajoituksista, alettiin ostamaan lääkkeitä. Mikä tuote seuraavana? Jos ei ole vielä hankkinut itselleen pientä puskuria eri asioiden suhteen, se kannattaa tehdä nyt. Silloin ei tarvitse olla tyhjentämässä hyllyä tai harmittelemassa tyhjän hyllyn edessä myöhemmin. Pitkittyessään poikkeusolot saattavat vaikutta tuotanto- ja kuljetusketjuihin. Niitä suurempi uhka vielä vähän pitemmälläkin aikavälillä ovat niistä julkaistut uutiset ja niiden mahdollisesti synnyttämät ostoryntäykset.

Tällä viikolla olen iloinnut monista ammattilaisista, jotka ovat pystyneet jatkamaan töitään. Pienten koulusta on tullut tehtäviä, itse olen saanut opetusta, posti on saapunut ja roskat ovat kadonneet. Vesi ja sähkö on toiminnassa. Ja hyvä, että nettikin toimii. Kaupassa mikään ei viitannut tällä viikolla poikkeusaikaan. Paitsi, että monia tuotteita oli tuotu ylimääräisiä lavoja viime viikon kaltaisen tilanteen varalta. Nyt nuo lavat olivat täynnä. Siivoojat olivat vieneet edellisen viikon muovit mennessään.

Koulussa olemme siirtyneet etäopetukseen. Hieman yli puolet luokasta löysi tiensä ensimmäisille Skypessä pidettäville tunneille. Mikään ihanteellinen tilanne nuo tunnit eivät olleet. Puhelut katkeilivat, videot pätkivät ja kotona kykkivät opiskelijat olimme poikkeuksellisen passiivisia. Opettaja ei nähnyt chat-näkymää koko ajan ja kaikki arkailivat itsensä poistamista mute-tilasta.

Ruotsin sanakoe suoritettiin myös etänä. Tosin alusta oli vanha tuttu. Nyt tarjottiin jokaiselle mahdollisuutta loistaviin pisteisiin. Kymmenen minuutin aikana huonompikin oppija olisi ehtinyt kaivaa oikeat sanat tietoonsa. Jopa paperisesta monisteesta! Oma tulokseni 15/28 oli tuttua tasoa. Nyt hieman poikkeuksellisissa olosuhteissa useampi kohta jäi tyhjäksi ja monen kohdalla oikeinkirjoitus petti jälleen. 

Koulusta on tullut tietoa päivittäin. Opettajien viesteistä täytyy koota uutta tilannekuvaa. Kaikkea eivät tiedä vielä opettajatkaan. Kaikki taitopajaopetus kevään osalta ainakin on peruttu. Harjoitteluita jatketaan toistaiseksi. Nähtäväksi jää, mikä on tilanne kolmen viikon päästä, kun me olisimme vuorossa. Muuten opetusta annetaan nyt lukujärjestyksen mukaisina skype-tunteina tai tehtävinä. Melkoinen haaste tämä tulee olemaan, kun samalla saa osallistua kotikoulun vetämiseen lapsille. 

Kurkussakin tuntuu oikeastaan pientä karheutta. Saapa nähdä… Onneksi on niitä herkkuja varastossa. Saattaa paaston aika katketa.

Askartelutunnin tulos. Ei sisälly sairaanhoitajan opintoihin.
Emme jääneet vallan ilman jumalanpalvelusta. Emme vaikka “kirkko” jäikin siivoamatta. Tervetuloa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin samalla kanavalle!
Kakku ja vuoka olivat eri mieltä irtoamisen suhteen. Kuitenkin saatiin viettää kirkkokahvitkin.

31# Itseopiskelun autuus?

”Onko paljon kotihommia?” Näin kysyttiin vähän aikaa sitten. On! Ainakin välillä on. Ensimmäisen vuoden syksyssä varsinaisia kotitehtäviä, eli läksyä, on tullut vain lääkelaskennassa. Kuitenkin kotitehtävää on riittänyt. Ilman muuta ahkera opiskelija kertaisi luentojen asioita vähän kotona. Silloin kokeeseen olisi aikanaan helppo valmistautua. Itse olen tyytynyt olemaan tunnilla terävänä. Sekin auttaa jo paljon. Mutta paljon aikaa on vaatinut ihan varsinainen itseopiskelu.

Lääkehoito, Lääkelaskenta, Anatomia ja fysiologia, Laiteturvallisuus, Ravitsemus, Tietoturva, Käsihygienia ja Infektioiden torjunta. Tämä oli luettelu itsenäisesti opiskelluista kursseistamme ensimmäisen syksyn ajalta. Yleensä jokaisella kurssilla on sekä läsnäoloa että itseopiskelua. Yhden kurssin olemme suorittaneet pelkästään itseopiskeluna. Nämä itseopiskelun kurssit suoritetaan netissä vapaalla aikataululla. Olemme käyttäneet kahta alustaa: Skhole ja Oppiportti. Skholeen voi käydä tutustumassa vapaasti kahden viikon ajan. Arkista elämää auttamaan voisi löytyä ainakin Muistisairaan kohtaaminen, Alaselkäkipu, ja Ravitsemus ja terveys. Oppiportissa on kursseja, jotka ovat vapaasti avattavissa kaikille. Suurin osa sisällöstä on kuitenkin varattu koulujen opiskelijoille ja niihin pääsee käsiksi kirjautumalla. Ilman kirjautumista kursseista ei ole mahdollista saada todistusta. Kirjautuneelle opiskelijalle suoritetut kurssit ja niiden todistukset tallentuvat omaan profiiliin. 

Osa näistä nettikursseista vaatii ainoastaan luentomateriaalin läpikäynnin. Osa päättyy samassa palvelussa tehtävään kokeeseen. Kokeet on läpäistävä 70% onnistumisella. Nämä kokeet ovat leppoisia testejä. Niitä voi tehdä moneen kertaan ilman rajoituksia. Jo itse kokeen sisällä voi usein peruuttaa ja muuttaa vastauksia, jos saa ilmoituksen virheestä. Huolimatta tästä ominaisuudesta, on kokeita kuitenkin vaikea läpäistä ilman opiskelua. Osa kokeiden kysymyksistä on aina rasti ruutuun tyyppisiä. Kuitenkin juuri niissä on kokeiden vaikeus. Tämän tyyppisiin tehtäviin on merkittävä kaikki oikeat vaihtoehdot. Pelkkä arvaaminen vaatii melkoisen määrän yrityksiä ja on vaikeampaa, kuin ihan oikea opiskelu. Kurssilla, joka suoritettiin pelkästään verkossa, oli ihan todellisen tuntoinen koe. Siinä ei päässyt peruuttelemaan. Myöskään oikeita ja vääriä vastauksia ei paljastettu kokeen edetessä. Oli vain osattava. 

Nämä verkkokurssit ovat eri mittaisia. Lyhyimmät ovat olleet vain viidentoista minuutin mittaisia. Pisin on kestänyt kuusi tuntia. Aktiivisen keston lisäksi, kurssit ilmoittavat opiskeluun varattavan ajan. Siinä on huomioitu kaiketi tauon tarve, kirjoitetun materiaalin tarkkailu ja muistiinpanojen tekeminen. Kuuden tunnin kurssille tähän opiskeluun oli annettu suositukseksi 24 tuntia. Syksyn aikana tätä kuulokkeet korvilla istumista on siis ehtinyt kertyä. 

Käyttämillämme alustoilla olevat luennot ovat teknisesti laadukkaita. Skhole muistuttaa luennolla oloa. Hiiren klikkauksella siirrytään seuraavaan diaan ja luennoitsija jatkaa puhetta. Ääni on studiotasoa ja helppoa kuunnella. Välillä ei käydä hakemassa kahvia, yskitä tai muutakaan. Ainoastaan aihe erottaa nuo luennot lasten äänikirjoista. Tai ehkä lasten kirjoissa on enemmän eläytymistä ja äänen väriä. Tämä laatu tekee kuuntelusta kuitenkin helppoa. Paras ominaisuus on mahdollisuus lisätä puhenopeus vauhtiin 1.3. Pitkässä materiaalissa ajan säästö on ihan todellinen. Eikä muutosta oikeastaan huomaa. Harmillisella tavalla pikkuoravia ei kuitenkaan voi valita luentojen vauhdiksi. Opiskelussa olisi ihan erilaista iloa. Oppiportissa formaatti on hieman erilainen. Sellainen hilaisempi. Klikkauksilla aukenevat ikkunat täyttävät kurssit. Välillä näkyviin tulee satunnainen, lyhyt, video jostakin käytännön toimesta. Luennointia ei ole ainakaan vielä tullut vastaan. Oppiportti soveltuu äänettömyytensä vuoksi salaiseen opiskeluun vaikkapa tutor-tunneilla.

Kahdeksan verkkokurssin lisäksi olemme ehtineet tehdä neljä ryhmätyötä.  Näiden töiden vaatima tuntimäärä ei ole ollut kovin suuri. Kuitenkin ne ovat vaatineet oman aikansa lukujärjestyksessä olevien tuntien ulkopuolelta. Niille on ollut kuitenkin hyvin aikaa. Lukujärjestyksemme muistuttaa aina välillä reikäjuustoa.

Läsnäolo-opetusta on melkein jokaisena viikon päivänä. Tosin tällainen harva jaotus tarkoittaa, ettei yhtenä päivänä ole montaa sessiota. Joskus vain yksi. Tällainen päivä ei ole kaikkein motivoivin. Joskus luennot on tiivistetty harvemmille päiville. Silloin päivät ovat pitkiä mutta vastaavasti mukaan mahtuu täysin tyhjiä päiviä. Itselleni kummankin tyyppiset päivät sopivat hyvin. Asun lähellä koulua ja lapsien aikataulu ei ole riippuvainen omasta koulupäivästäni. Työajattoman työn yhdistäminen näihin vaihtuviin kouluaikoihin onnistuu myös hyvin. Mutta uskon, että opiskelija, joka järjestää lastensa hoidot oman aikataulunsa mukaan, voi olla välillä turhautunut. Samoin se, joka yrittää käydä fyysistä läsnäoloa vaativissa töissä, on varmasti huomannut vaihtelevat läsnäolomme. 

Itseopiskelua on ollut enemmän kuin odotin. Olen kuullut, että muutkin luokallamme ovat olleet yllättyneitä. Joissakin tapauksissa voisi käyttää jopa sanaa pettymys. Osa opiskelijoista on vakavasti harkinnut päiväopintojen ja monimuoto-opintojen välillä. Ratkaisun päiväopetuksen hyväksi on tehnyt toive läsnäolo-opetuksesta. Tällaisessa tilanteessa itseopiskelun runsas määrä ilman muuta voi harmittaa. Monimuodossa kun itseopiskelun määrä on tunnustettu ja läsnäoloa vaativa opetus on tiivistetty viikottain pariin pitkään päivään. Silloin aikaa vaikka työvuorojen tekemiselle jää vapaammin.

Itselleni itseopiskelun määrä on ollut toisaalta harmistus, toisaalta iloinen asia. Töiden ja perheen vaatimusten kanssa tasapainoillessa, itseopiskelun määrä on auttanut. Illat, hyppytunnit ja pienet tauot ovat olleet hyvä väli tehdä näitä kursseja ja ryhmätöitä. Toisaalta jaksan olla tehokkaampi tuntien aikana. Siellä yritän kuunnella ja olla aktiivinen, etten joutuisi viemään koulun ajatuksia kotiin. Sen vuoksi haluaisin lisää ihan oikeita tunteja.

Näin marraskuun puolessa välissä ryhmätyöt on tehty eikä uusia ole tullut. Samoin viimeiset verkkokurssien palautuspäivät ovat menneet. Ilmeisesti ennen joulua on rauhoitusaika tässä suhteessa. Lukujärjestystä eteenpäin katsoessa, viikot eivät ole tiivistymässä. Kuitenkin opetusaiheina näyttää olevan selkeän käytännöllisiä tunteja. Niitä emme onneksi joudu opiskelemaan itsenäisesti.