56# Toukkahoitaja

Mihin haluaisit suuntautua? Minkälaisissa töissä voisit nähdä itsesi? Mikä työ kiinnostaa? Opettajat auttavat meitä ensimmäisen vuoden opiskelijoita jo vähän haaveilemaan tulevasta. Tätä tapahtuu hops-keskusteluissa ja vähän tuntien lomassakin. Me opiskelijat kyselemme sitä toisiltamme joskus. Vähän aikaa sitten vastaan tuli kaikkein eksoottisin vaihtoehto: toukkahoitaja!

Olemme käsitelleet haavoja ja niiden hoitoa. Itsenäinen kurssi ja siihen liittyvä koe piti suorittaa tammikuun aikana. Palautuspäivän jälkeen haavanhoitoa käsiteltiin tunnilla ja siihen liittyen jaettiin useiden hyödyllisten nettisivujen osoitteet. Osa sivuista esitteli haavojen luokitteluun liittyvää asiaa. Toiset esittelivät haavanhoitotuotteita ja niiden käyttöä. Kätevästi oman yrityksensä tuotteita esiteltiin. Samalla päästiin kurkkimaan tietenkin erilaisia haavoja. 

Itse koin pienen aikamatkan yli viidentoistavuoden taakse. Olin juuri muuttanut opiskelemaan. Yhtenä tavarana muuttokuormassa oli veljeni vanha tietokone. Hän ei ollut muistanut tai viitsinyt poistaa kovalevyltä jotakin oman opiskelualansa tietokantaa. Siihen aikaan tietokannat piti siirtää koneelle. Eipä konekaan ollut kovin helposti siirrettävä. Aina joskus aikaa tuhlatessani klikkailin sieltä auki kuvapankin. vastaan tuli haavoja, ihottumia, rupia ja aivan kaikkea, mitä opetuskäyttöön voidaan lääketieteen ammattilaisille syöttää. Aina välillä noiden kuvien katselu tuntui urotyöltä. Nyt katsellut haavat eivät tuntuneet missään. Toki välillä on saanut nähdä haavoja ihan tosielämässäkin. Mutta ehkä nuo menneisyyden kuvamaratonit tappoivat jotain inhoa pois. Tuskin kovin pahalta tulee tuntumaan myöskään tuleva haavojen hoidon taitopaja. En tiedä simuloidaanko siellä hajua. Se voi olla näköä hankalampi asia.

Haavoja käsittelevän tunnin loppupuolella tuli vastaan kuitenkin jotain ylimääräisen nielaisemisen arvoista. Luulen muutamankin harkinneen tradenomiksi hakeutumista. Tutustuimme lyhyesti toukkahoitoon. Nam nam.

Kuva: Wikimedia Commons

Ehkä olet nähnyt elokuvissa toukkia asetettavan haavoihin. En tiedä, miten ensimmäinen viisas on osannut toukat paikalleen asettaa ja ne hyödyllisiksi havaita. Ehkä vapaana vaeltavat toukat ovat tehneet jotakin muutakin mutta niiden hyödyllinen tehtävä on ollut kuolleen kudoksen ja bakteerikasvuston poistaminen. Tätä samaa tehdään nykyäänkin. Usein kuitenkin muilla keinoilla. Haavan hoito ja tämä kudosten rapsuttelu on yksi pian hallitsemistamme taidoista.

 Lähivuosikymmeninä toukat ovat kuitenkin tehneet paluun. Toukat paitsi poistavat haitallista kudosta, myös vaikuttavat antibakteerisesti. Vaikutus perustuu toukkien ruuansulatukseen eli ilmeisesti sylkeen. Sylki tappaa bakteereita. Toisaalta toukat syövät bakteereja sisältävää kudosta ja niin vähentävät tulehdusta. 

Voitko kuvitella toukkahoitajan. Hän on se hiljainen mutta ystävällinen työyksikön jäsen. Hän ei osallistu kovin usein työajan ulkopuolella järjestettyihin rientoihin, eikä puheittensa perusteella vietä muutenkaan aikaa ystävien kanssa. Hänellä ei ole perhettä. Ei ainakaan ihmisperhettä. Lomien aikana hän kuulemma reissaa lämpimissä maissa. Kosteat viidakot, koskemattomat luolat ja rehevät merenrantakasvustot ovat hänelle mieluisia rentoutumispaikkoja. Siellä hän ei kuitenkaan makaa leporankana. Hän tutkii. Hän kaivaa ja kääntelee. Löytäessään jotain, hän nappaa sen mukaansa, kuljettaa kotiinsa ja liittää sen lopulta perheensä joukkoon. Toukkaperheensä. Sillä se on toukkahoitajan todellinen elämä.

Hän viihtyy kellarissa. Hämärä ja kostea on hänen valtakuntansa. Hänen ja toukkien. Kananmunakennot ovat hänen rakkailleen tehty koti. Siellä hän ruokkii ja hellii noita luikertelevia kullannuppujaan. Kyse ei ole vain harrastuksesta. Ei. Toukat ovat paljon enemmän. Ne ovat toukkahoitajan perhe. Ja yhdessä heillä on tehtävä.

Aina joskus toukkahoitaja kutsutaan paikalle. Paljastetaan tulehtunut, haiseva, haava. Siellä missä muut kauhistuvat, toukkahoitaja iloitsee. Lemu on merkki hyvästä apajasta hänen omilleen. Hän asettaa kylmälaukussa matkustaneet ystävänsä ruuan ääreen. Kymmenen tarkkaan valittua, 2-3 millimetriä pitkää, tropiikin sukuista suloisuutta pääsee aukomaan suutaan haavaan. Harsojen avulla kaikki peitetään katseilta jopa viideksi vuorokaudeksi. Muut huoneessa jäävät hämmennyksen valtaan. Kuitenkin toukkahoitaja tietää – pian on aika. 

Ajan koitettua toukkahoitaja tulee jälleen. Tällä kertaa mukana ei ole kylmälaukkua vaan termospullo. Siinä haisee viina. Harsot poistetaan. Viimeisetkin kierrokset ovat puhtaat. Märkä on poissa. Samoin haju. Sen muut hoitajat saattoivat havaita jo saapuessaan. Toukat ovat tehneet työnsä. Muutama kurkkii kiitollisena haavan onkaloiden aukoista. Kovan työn uuvuttamat toukat ovat kasvaneet. Jo useiden senttien mittaiset ahmatit on helppo löytää. Toukkahoitaja poimii ne yksitellen. Katsoo jokaista kiitollisena, ikään kuin hyvästiksi. Pudottaa sitten rakkaansa yksi kerrallaan avattuun termospulloon. Toukkien viimeinen matka kulkee alkoholikylvyn kautta. laitakaupungin aasialaiseen ilmestyy pian illan erikoinen. Kahdeksan… yhdeksän… laskee toukkahoitaja termospullon pinnan pulpahdellessa. Yhdeksän jälkeen hiljaisuus. Toukkahoitaja kumartuu lähemmäksi haavaa. Katsoo toiseenkin ihonalaiseen onkaloon. Pyytää jotakuta pois valon edestä. Ehkä niitä olikin vain yhdeksän, toukkahoitaja tuumaa hiljaa. Hän sulkee termospullon korkin, kiittää ja lähtee viereiseen huoneeseen. Tuttu lääkäri on pyytänyt arviota toiseen haavaan. Mitähän kymmenen ahkeraa ahertajaa saisi siellä aikaan? Toukkahoitajan poistuessa hiljaisuus täyttä huoneen avoimen haavan ja sen syvien onkaloiden äärellä. Potilasta kuulemma oksettaa. Samoin toista hoitajaa. Toukkahoitajaa ei haittaa. Hän on ylpeä. Erityisesti tuosta yhdestä. Siitä joka jäi eloon.

Toivottavasti toukkahoitaja ei tule uniisi. Tässä video hoidon todellisesta etenemisestä. Toukkien määrä on todellisuudessa paljon suurempi mutta ne eivät nykyaikana vaella vapaina haavassa.

28# Can you say it in ralli-enklanti?

Olet ehkä kuullut vitsin tapaisen Tankerosta.  Tarinan mukaan suomalainen poliitikko oli kiertämässä maailmaa ja päätyi vierailulle eläintarhaan. Suuren maailman tarhassa katseltiin norsuja, leijonia ja pingviinejä. Paljon nähtävää metsien kansan jäsenelle. Kierroksen lähestyessä loppuaan, suomalainen vieras pelkäsi jääneensä jostain paitsi. Hän alkoi vihjaamaan, haluavansa nähdä tarhan tärkeimmästä eläimestä. Isännät olivat hämmentyneitä, sillä he olivat ylpeinä esitelleet kaiken. Metsien mies kuitenkin halusi välttämättä nähdä sen, mistä lähes kaikki kyltit mainostivat. Suomalainen halusi nähdä Tankeron! What?? – ihmettelivät isännät. Tankero. Kaikkiallahan oli mainoskylttejä, jotka mainostivat: Dangerous Animals! 

Ralli-englanti on hyvin yleinen englannin muoto meilläpäin. Näin varsinkin niillä ikäpolvilla, joiden kielten opiskelu on ollut hyvin vähäistä. Näin voi olla myös niiden kanssa, jotka ovat käyneet koulunsa aikana, jolloin opetuksessa on keskitytty sanastoon ja kielioppiin. Muistaakseni vielä ollessani itsekin lukiossa, keskusteluharjoitukset olivat harvinainen kuriositeetti. Niitä myös jännitettiin. Erityisen ahdistavaa oli, jos parikeskustelu piti joskus esittää koko luokalle. 

Yliopiston vähäisissä englannin opinnoissa meillä oli tarkka opettaja. Natiivina englannin puhujana hän halusi opettaa meille ääntämystä. Hän kävi tarkkaan läpi niitä äänteitä, joissa väärinymmärryksen riski oli mahdollinen. Ymmärrettävyys ja selkeys oli opetuksen tavoitteena. Toinen puoli oli ammattisanaston ja käsitteiden oppimisessa. Teologian opiskelijat oppivat tietenkin jumaluusopin ja kirkon kieltä. 

Näiden virkamiesopintojen jälkeen vietin lukuisia vuosia käyttämättä englantia ammatillisesti. Oikeastaan en käyttänyt kieltä aktiivisesti ollenkaan. Kiitos netin ja kohtuullisen Youtube-addiction, sain kuitenkin huomaamattani treenattua kielen ymmärrystä ja kuten myöhemmin huomasi, ääntämystäkin. Amerikkalaiset nettiradiot tulivat myös tutuiksi työmatkoja autoillessa. Saavutin tason, jossa pystyin seuraamaan ja vähän keskustelemaankin vaivatta pastorin ammattiaiheista, retkeilystä, insinööritieteistä ja ammunnasta. Näillä ei kuitenkaan hoitoalalla vielä pärjäiltäisi. Ylioppilaskokeen vanhalla arvosanalla vältyin AMK-opintojen alussa englannin preppauskurssilta. AHOTointeja kysellessä sain kehotuksen, kysellä hyväksilukua myös varsinaisista kieliopinnoista. Tähän en kuitenkaan ryhtynyt. Syksyn ohjelmassa on kielten kurssina Communications skills sekä pääosin englanniksi pidetty Customership, ethics and interaction skills yhdessä nursing opiskelijoiden kanssa.

Communications skills kurssin alkaessa, paneuduimme jo ensimmäisellä tunnilla hoitajakoulutuksen erityissanastoon. Jatkossa tullaan tutustumaan terveysalan ammattisanastoon. Tätä en nähnyt viisaaksi yrittää väistellä. En tiedä olisiko se ollut mahdollistakaan. Tällä kurssilla ymmärrettävyys ja sanasto ovat keskeisesti esillä. Opettaja yrittää parhaansa mukaan opettaa meille oikeaa ääntämystä. Meitä on muistutettu ralli-englannin vaaroista. Huomattava osa englannin puhujista ei ole koskaan opetellut kielen kirjoitusasua. Oppiminen on monella tapahtunut kuulemalla ja puhumalla. Usein opettajana on toiminut television sateliittikanavat. Suomalainen tankero-puhe ei tällaisen oppijan kanssa toimi. Riittävä ja rohkea ääntäminen on avain yritykseen.

Vähän vanhemman koulusysteemin läpikäyneenä en ole mitenkään erinomainen englannin puhuja, tai ainakaan ääntäjä. Kielten kursseilla huomaan tuntevani jännitystä, jos ryhmäkeskusteluun osuu joku nuori, nuorten sujuvaa englantia puhuva. Muuten pärjään kyllä ihan riittävästi. Näin uskon myös pärjääväni kaikissa mahdollisissa hoitoalan tehtävissä. Muiden kuin suomenkielisten potilaiden ja asiakkaiden määrä terveydenhuollossa on varmasti kasvussa. Aina edes englanniksi ei pärjätä. Kuitenkin uskon, että ei vain minulla, vaan suurimmalla osalla suomalaisista on varsin riittävä kielitaito työelämän tilanteisiin. Lisäksi natiivien potilaiden määrä on häviävän pieni. Siksikään täydellisen kielitaidon puutteessa ei tarvitse ahdistua. Rohkealla yrittämisellä pääsee pitkälle.

Käytännön kielitaidon suhteen olen hyvin kiitollinen aiemmasta mahdollisuudestani viettää pienen pieni siivu työelämästäni ulkomailla. Hetki sitten vietin mielessäni professoriviikkojeni vuosipäivää. Sain olla lyhyen kurssin vierailevana opettajana Afrikassa syksyllä 2018. Opiskelijat puhuivat kuka minkäkinlaista englantia. Puhuin minäkin omanlaistani. Vieraskielisen kurssin valmistelu, toteutus ja opiskelijoiden kanssa eläminen kiihdytti kielitaitoni unien tasolle asti. Ei siis painajaisten vaan ihan vain vieraalla kielillä nähtyjen unien tasolle. Vapaa-ajalla opettelin smalltalk taitoja ranskaksi ja swahiliksi. Kokemus oli hyvin antoisa. Mielessäni annoin kunnian saamalleni pitkälle englannin opetukselle. Toki osansa on elokuva-, televisio- ja nettimaailmalla. Kuitenkin mieli tuotti sanastoa kielelle ilman suurempia ongelmia. Muutamia sanoja opettelin kiertämään muilla ilmaisuilla, koska ne eivät kieleeni millään tuntuneet taipuvan.  Opiskelijat olivat tyytyväisiä suomalaiseen kielitaitoon. Osa jopa kiitteli, että minua on paljon helpompi kuunnella kuin amerikkalaisia, jotka olivat myös yleisiä vieraita. Uskon!  Meille toiskielisille paras ystävä on aina toiskielinen. Silloin käytetty sanasto ja puheen rytmi on hieman inhimillisempää. Mahdollisia harjoitteluja varten sain Afrikasta myös hyvän kokemuksen totaalisesta kielimuurista. Se tunne, kun ymmärtää keskustelukumppanin puhuvan englantia mutta ei kuitenkaan itse ymmärrä mitään koska aksentti. Ja joidenkin aksentti oli niin paksu, ettei sellaista ole kuullut edes elokuvista. Siinäpä yrittää olla purskahtamatta nauruun, kun koittaa kohteliaasti pyytää toistamaan. Mutta olisinpa itsekin aina yhtä rohkea puhumaan kuin nämä afrikkalaiset veljet! Ruotsin kurssikin on tulossa!

19# Uutta sanastoa

– ”Oli siinä varmaan kolme outoa.” Näin yksi opiskelija kommentoi meille annettua listaa. Neljä sivullista lääkehoitoon liittyviä termejä. Jotain hyötyä näyttää lähihoitajan koulutuksesta olevan sairaanhoitajan poluilla. Me muut sitten pyörittelemme silmiämme ja käymme opiskelemaan.

Olen pohjakoulutukseltani teologi. Käytän nykyisessä työssäni ainakin satunnaisesti kieliä, joiden aakkosia suurin osa ihmisistä ei osaa lukea. Osaan ammattisanastoa jota suurin osa suomalaisista  ei hallitse. Kuitenkin olen ihan pihalla kun kattofirman mies kyselee peltikattomme tyyppiä tai katsastusaseman henkilö innostuu kuvaamaan vikoja vähän liikaa. Kaikilla aloilla on oma ammattisanastonsa. Näin on oltava. Muuten olisi vaikea syventyä asiaan ammattitaidon vaatimalla syvyydellä. Ammattilainen osaa oman sanastonsa. Tosi ammattilainen osaa kuitenkin puhua ymmärtämättömälle käyttämättä tuota erityissanastoa. Teologin ja varsinkin seurakuntapastorin ja sairaanhoitajan työssä tämä on jatkuvasti läsnä oleva vaatimus. Tarvittaessa on osattava oma alansa niin rautaisesti että pieni lapsikin ymmärtää mistä nyt puhutaan.

Ammattisanasto ei aukene kuin opettelemalla ja käyttämällä. Listaan tähän alle muutaman tärpin sinua varten:

ENTEROTABLETTI: Käyttöikänsä loppupuolelle ehtinyt taulutietokone. Sellainen vehje jonka voi antaa lapsille, ilman että joutuu pelkäämään mitä tapahtuu. Yleensä painava. Saattaa tippuessaan vahingoittaa varpaita. Onneksi myös iästään johtuen suhteellisen paksu ja jakaa trauman leveälle alueelle ilman amputoitumisen vaaraa. Erittäin hyvä viihdyttäjä rokkotaudin aikana.

I.V.: Iltavapaa on se aika joka opiskelijalla jää itseään varten. Perheettömillä IV alkaa heti koulun jälkeen. Sitä kannattaa muistaa käyttää myös itsenäisten opintojen tai lääkelaskujen hoitamiseen. Toisille IV on aika lasten nukahtamisen ja oman nukahtamisen välillä. Arkisin siihen kuuluu paljon vaatimuksia mutta vähän suorituksia. Viikonloppuisin IV:n aikana voi kysyä parin lauseen verran puolison kuulumisia.

PER RECTUM: Satunnaisesti hallitseva tunne. Esiintyy molemmin puolin tenttiä. Erityisen yleinen penkin alle menneen kokeen palautuspäivänä. Lisäksi et halua olla huonoissa väleissä kenenkään kanssa joka tekee sinulle yhtään mitään PER RECTUM.

BIOSIMILAARI: Samanlainen maisema auton ikkunassa kuin tunti sitten. Suomessa metsä tai suo. Voidaan käyttää lauseissa: ”Millainen bio nyt näkyy? Similaari.”

FARMAKOKINEETTINEN: Ravintola-alan ammattilaisen valmistama, vähemmän epäkohtia sisältävä annos. Yleiset tunnusmerkit tälle annokselle ovat esimerkiksi elossa säilyneet porkkanat ja harmistumattomat possut. Sanan etuliite viittaa annoksen agraariin alkuperään.

BUKKAALITABLETTI: Idänkauppaan helpottamaan keksitty ihmepilleri. Tiivistää tavarajunassa tarvitun kuljetuskapasiteetin murto-osaan. Kaaliruokien ja ilmatorjunnan ystävät ovat saattaneet törmätä tähän tuotteeseen jossain vaiheessa elämäänsä.

RESORIBLETTI: Suosittu hiusmalli englannin kieliseen lukiokoulutukseen osallistuvien lomapaikassa.

GENEERINEN NIMI: Se mikä annetaan, kun mitään muuta ei keksitä. Matti ja Maija Meikäläinen, alokas Nönnönnöö ja SALASANA edustavat tätä nimeämisperinnettä.

ETERNAALINEN REITTI: Mikä tahansa kotikaupungista pois poikkeava matka takapenkkiläisten mielestä. Reitin eternaalisuutta mitataan ”milloin ollaan perillä” -kysymysten avulla. Saa vastauksen myös evankeliumissa Johanneksen mukaan (Joh 14:6). 

ANTIKOLIENERGINEN: Tuota nimessä mainittua kansallismaisemaa vastaan aktiivisesti toimiva. Tästä tilasta kärsiviä on nähty suurten rautakankien kanssa kampeamassa mäkiä kohti järviä. Eivät ilmeisesti tykkää ollenkaan siitä missä toisilla silmä nauttii.

TERAPEUTTINEN LEVYS: Tila, jonka saavuttaminen saa aikaan huomattavaa kehopositiivisuuttaa. Saattaa ilmetä rintakehän tai vatsan mittailuna. Riippuen tavoitteesta, voi ovesta kulkemaan mahtuminen olla hyvä tai huono asia. Mikä olisi sinulle terapeuttinen leveys?

P.O: Poissaoloja voi opiskelijalla on jonkin verran. Osassa opetusta POta ei saa kertyä ollenkaan. Osassa kursseissa 100% läsnäolopakko tarkoittaa samaa kuin 80%. 80% tarkoittaa joskus samaa kuin aivan sama. Kaikki opettajat eivät POta ollenkaan. Ovatpa vain tyynesti todenneet että ilman läsnäoloa on aivan mahdotonta oppia asioita. Näillä kursseilla POta ei sitten juuri tulekaan.

GRANULAT: Hieman parempi tapa viettää iltaa. Joskus kaveriporukka voi vuokrata itselleen mökin, syödä, saunoa ja tehdä muuta yhteistä kivaa. Illan päätteeksi joku kaivaa laukusta ison kasan pommeja ja terassilta heitellen kaadetaan metsää aikamoisella paukkeella. Kotona sitten kehutaan: Oli hyvät granulat.

PARENTAALINEN REITTI: Kulkee yleensä, ja ainakin aluksi, niin sanotusti reittä pitkin. Vaihtoehtoisissa muodoissa reitti voi kulkea myös adoption kautta. Joka tapauksessa pitkä, rikas ja palkitseva tie joka ei lopu tämän elämän aikana. Suosittelen jokaiselle.

SUPPO: Väärin kirjoitettu Suojelupoliisi. Terroristien mielestä kuuluisi ihan samaan paikkaan kuin oikein kirjoitettu.

METABOLIA: Tunne sen jälkeen kun ymmärtää että näille hihitellessä olisi ehtinyt opetella niiden oikean merkityksen.