137# Kokeita ruuhkaksi asti

Kahden harjoittelujakson välissä ehdimme olla (etä)koulussa neljä viikkoa. Sen katkaisi vielä talviloma. Nämä neljä viikkoa ovat kiireiset ja erityisesti niistä viimeiset kaksi ovat erityisen kiireisiä. Lukuvuosi on sisältänyt kaksi suurta ja pitkää kurssia. Niiden on tultava päätökseen jossakin vaiheessa ja jostakin syystä tuoksi hetkeksi oli määräytynyt aika tässä harjoittelujen välisessä jaksossa. Kun muutkin opintojaksot pyörivät, kertyy lyhyeen väliin paljon kokeita ja testejä. Kolmen viikon aikana kalenterissa on kaksi koetta sisätaudeista, kirurgian koe, kaksi lääkelaskennan koetta ja testi tutkimus- ja kehittämistoiminnan kurssilta. Osa suorittaa samaan aikaan vielä skhole-kokeiden uusintoja. Itsellänikin niitä on yksi ohjelmassa. Lisäksi ehdimme vierailla useamman kerran simulaatioluokassa. Sielläkin valmistautumisohjeessa on vaatimattomasti koko kurssien sisältö. Moni huokaisee helpotuksesta harjoittelun alkaessa. Minä myös. 

Kokeita on monenlaisia. Simulaatiossa arvosanoja ei anneta eikä tilannetta välttämättä ajatella kokeena. Kuitenkin kaikki aiemmin opetettu on käytössä vaihtuvissa tilanteissa. Lääkelaskentaa tehdään koululla perinteisesti kynän ja paperin kanssa. Joitakin kokeita tehdään etänä soveltavina kokeina. Eli kaikki mahdollinen materiaali on käytössä ja kokeeseen täytyy merkitä lähteet. Näissä kokeissa aikataulu on vaihtelevan tiukka. Kysymykset aukenevat tiettyyn aikaan ja palautuskansio sulkeutuu määräaikana. Viimeinen koe on ilmoitettu pidettäväksi ryhmäkokeena. Siinä saavumme koululle ja kokeen aluksi arvotaan kolmen hengen ryhmät. Materiaaleja ei saa olla mukana. Ilmeisesti pitää valmistautua. Arvonnan vuoksi ei voi jakaa kenenkään kanssa opiskeltavia alueitakaan. 

Alla on osa koevastauksestani sisätautien tapaustyyppiseen kysymykseen. Kysymyksen liitteenä oli useamman sivun kuvaus tilanteesta, oireista ja eri vaiheissa tulevista laboratoriotuloksista. Jätän ne tästä pois kuten myös osan vastauksestani. Kaikista kokeista, pidin tällaista potilastapausta mielenkiintoisimpana vastata. Tehtävän luonne ajoi vastauksenkin hieman proosan puolelle. Opettaja teki suuren työn ja avasi jokaiselle arvostelun perusteita vastauksesta. Tilanteen tulkinnan ja avaamisen puutteiden vuoksi täysiä pisteitä vastaus ei itselleni antanut. Kuitenkin sain erityistä kiitosta potilaan huomioinnista tilanteen eri vaiheissa. Ehkä sen vuoksi haluan jakaa vastauksestani tämän toiminnallisen osa. Muistetaan ihmistä!

Toiminta huoneessa

Martta haukkoo henkeään ja sinertää. Hapetuksessa on ongelmaa ja syy vaikuttaa ilmeiseltä. Maski on lattialla, vaikka hapetuksen taso on määrätty sangen korkeaksi. Työparin saavuttua autamme Martan parempaa asentoon, asetamme happinaamarin takaisin paikoilleen. Rauhoittelen Marttaa ja kehotan hengittämään rauhassa syvään mallintamallani tahdilla. Aloitamme vitaalien mittauksen seuraten samalla Martan vastetta lisähapen palauttamiseen kasvoille. Vitaalien mittaamisella valmistaudumme ottamaan tarvittaessa yhteyttä lääkäriin ISBAR-menettelyn mukaisesti. Jo ennen vitaalien mittausta arvioin Martan saavan NEWS-pisteytyksestä pisteet, jotka edellyttävät muuttuneessa tilanteessa muutenkin lääkärin konsultaatiota. Koska EKG-laite oli lähellä, päädymme ottamaan sen ensin. Raportista muistan Martan verenpaineiden olleen pitempään koholla ja elämänrytmin puolesta hän muutenkin kuuluu sydän ja verisuonisairauksien riskiryhmään. 

Muuttunut tilanne

EKG herättää huomioni. Useissa kytkennöissä näkyy ST-tason nousua. Erityisen hyvin se näkyy V2 ja V3 kytkennöissä. Muuten rytmi on säännöllinen. Muistan ST-tason nousun viittaavan vakavimpaan sydäntapahtumaan. Käsken työpariani kiirehtimään vitaalien mittauksen kanssa ja valmistaudun soittamaan lääkärille ISBAR-menettelyn mukaan. Syynä tähän havaittu muutos EKG:ssä ja sen valossa eri tavalla näyttäytyvä rinnan pitely. Kipua selvästi on. EKG-muutosten perusteella päättelen Martalla olevan meneillään vakava sepelvaltimotapahtuma. Se vaikuttaisi sydämessä hapenpuutetta. Etsiessäni puhelimesta lääkäriä, rauhoittelen samalla Marttaa.

Uudet labrat

Ennen kuin saan puhelimen toimimaan, huoneeseen tuodaan tieto päivän uusista laboratoriovastauksista. Päätän katsoa ne odottaessani lääkärin vastaavan puhelimeen. Näin voin antaa tuoreimman mahdollisen tilannekuvan. Hb on ennallaan. Na, ka, ion-ca ja leuk ovat viitearvossa. Krea on yhä koholla ja nousussa. Samoin urea on koholla. Päättelen näiden johtuvan sairaudesta tuomasta kuivettumisesta ja heikosta ravitsemuksesta. Krea on kuitenkin yhä reilusti alle 500 eikä siis viittaa akuuttiin munuaisongelmaan. Kiinnitän huomiota sekä CRP:n että tnt:n nousuun. Crp on noussut antibioottihoidosta ja ruumiinlämmön perusteella jo saadusta vasteesta huolimatta. Tnt:n nousu viittaa sydänlihaksessa olevaan vaurioon. Tämä erityisesti EKG-muutosten kanssa vaikuttaa todennäköiseltä. Kysyn, säteileekö rintakipu johonkin. Lääkäri vastaa puhelimeen ja esitän hänelle asian: 

”Sairaanhoitaja Ylilehto osastolta x. Soitan huoneesta 4. Potilas Martta Meklari 55v 030865-858t. EKG:ssa ST-välin nousua, rintakipua, sinertää ja haukkoo henkeä. CRP 250 ja tnt 50. Kerron työparin mittaamat vitaalit. Ehdotan välitöntä lääkärin arviota potilashuoneessa.”

Varmistettuani ettei lääkärillä ole kysyttävää ja että hän on saapumassa, suljen puhelimen ja siirryn rauhoittelemaan Marttaa. Vaivihkaa otan puhelimeen esille elvytystiimin numeron ja kuiskaan työparille kehotuksen mennä varmuuden vuoksi hakemaan elvytyskärry oven ulkopuolelle käytävään ja varmistamaan, että lääkäri pitää kiirettä. Valmistaudun esittämään labrat ja ekg:n lääkärille paperilla. Varmistan Martan hapetusta lääkärin tuloon saakka. 

Studeerauksen kammio. Kirjapinot sisätautien kokeiden jäljiltä ja vuoden viimeisiä esseitä odottamassa. Hauskasti samassa kuvassa on stetoskooppi ja virsikirja kuvaamassa muutostilaa.

24# 1+1=? Eli rakastatko laskentaa?

Lisäsin tähän päivitykseen muutamia linkkejä youtubesta löytämiini lasku-oppaisiin. Klikkaa rohkeasti!

”Jos tässä mokaat, potilas voi kuolla.” Näin meitä on motivoitu lääkelaskennan tunneilla. Tulee kovasti sellainen olo, että pakko olisi osata.

Kuinka monta litraa maitoa kuluu kahden kauppareissun välissä? Kuinka monta neliömetriä kattopalaa tarvitsen varastomökkiä varten? Kuinka monta kalapuikkoa pitää paistaa, että aikuisille jää jotain? Kuinka monta kuutiometriä puhallusvillaa kuluu tähän tilaan? Kuinka paljon Muumimaailma maksaa, jos saa kaksi päivää yhden hinnalla? Tämän kaltaisia matemaattisia tehtäviä olen joutunut viimeisten vuosien aikana ratkaisemaan. Puhallusvillaa varten, piti kesken kaiken kaapia pölyt pois vaatteista ja lähteä takaisin kauppaan. Muiden tehtävien kanssa yleensä olen onnistunut.  Töissään teologi ei yleensä laske. Ehkä korkeintaan sanoja kirjoittaessa ja minuutteja puhuessa. Tai ehkä kuulijat laskevat niitä minuutteja.  

                      Lapsena opin laskemaan ennen lukemista. Perhepäivähoidossa perheen oma lapsi piti meille hoidokeille mielellään leikkikoulua. Sadat ja tuhannet tuntuivat hauskoilta nollasarjoilta pienellä liitutaululla. Ala-asteella laskettiin omenia, kissoja ja muita kirjan sivuille laitettuja kuvia. Kaikkein parhaimpia laskuja olivat rahalaskut. Kirjan sivuille oli tehty kauniita seteleitä. Muutenkin ala-asteella laskeskelu oli hauskaa. Ylä-asteen ajalta en juuri matematiikan tunteja muista. Kai se meni siinä samalla. Lukioon mennessä piti valita pitkän ja lyhyen matematiikan välillä. Veljessarjamme vanhempi oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja hakenut yliopisto-opintoihin. Antoi neuvon, jonka mukaan pitkästä matematiikasta saa hyvät pisteet tulevissa pääsykokeissa. Siispä pitkän kaavan kautta. Tässä kohtaa jonkun lukijan päässä voi kyteä jo se oikea kysymys: mitä ihmettä teologi teki sillä pitkän matematiikan arvosanalla? Ei yhtään mitään! Ei varsinkaan, kun ylioppilaskokeen arvosanaksi tuli lopulta Approbatur.

                      12 kurssia tuli kahlattua läpi. Yksi kahteen kertaan. Oppi ei kaatanut ojaan. Opin paljon siitä, mitä on olla osaamatta ja ymmärtämättä. Kovasti keskittymällä pystyi pyristelemään kurssit mukana hyväksyttävillä arvosanoilla. Pätevämmät kaverit käyttivät tunnit juttelemiseen ja ohimennen oppivat kaiken. Tuntui monesti kurjalta. Ylioppilaskokeessa osasin täydellisesti yhden tehtävän. Sen lisäksi tuli pari irtopistettä. Ei ihan auennut pitkän matematiikan salat.

                      Ylioppilaskokeen jälkeen seuraavat matematiikan asiat tulivat vastaan tämän koulutuksen esivalintakokeessa. Muutama vuosi oli kulunut edellisestä laskun suorittamisesta. Sen verran asia jännitti, että otin asiakseni ihan opetella asiaa. Netti osoittautui googlettajan iloiseksi ystäväksi tässäkin asiassa. Pääsykokeissa matematiikka ei noussut seinäksi vastaan. Eikä se ole ollut sitä myöhemminkään. Pitkän matematiikan läpi kahlanneena, on lääkelaskenta tuntunut leppoisan suppealta. Muutaman opitun taidon tahdon jakaa.

                      Peruslaskutaitojen kannattaa olla kunnossa. Meidän syksyssämme on järjestetty matematiikan kertauskurssia lääkelaskennan ohessa. Kuitenkin juuri tuo ohessa on ikävä sana. Lääkelaskennassa on hankala olla, jos preppauskurssilla ei ole vielä käsitelty jotain perustaitoa. Jako– ja kertolaskut on osattava tehdä! Sekä tietenkin yhteen- ja vähennyslaskut. Nämä on osattava laskea paperilla. Työelämässä ja myöhemmillä kursseilla laskimen käyttö on sallittua ja yövuorossa varmasti jopa suositeltavaa. Lääkelaskennan omalla kurssilla kaikki on laskettava kuitenkin paperilla. Ja nimenomaan on laskettava. Kokeessa pelkkä päättely tai päässälasku ei kelpaa – välivaiheet on osattava merkitä. Lisäksi on osattava yksikkömuunnokset. Grammat, milligrammat ja mikrogrammat ovat ne painoyksiköt, joilla lääkelaskennassa toimitaan. Samoin milli- ja mikrolitrat esiintyvät usein. Joitakin lääkkeitä voidaan määrätä myös ihon pinta-alan mukaan. Silloin neliöt metreissä ja senteissä pitää jotenkin hahmottaa. Niin sanotuissa tippalaskuissa muistaa, kuinka monta tippaa yksi millilitra sisältää. Mutta oikeastaan siinä olikin kaikki.

Tässä on laskettu lopullisen lääkeliuoksen pitoisuus. Jakokulmassa on päädytty ikuisesti jatkuvaan tilaan ja pyöristyssäännöt tulivat käyttöön.

                      Oikeastaan kaikki laskeminen tapahtuu muutamaa tapaa ja kaavaa käyttäen. Kurssilla opitaan laskemaan lääkkeen tekeminen liuokseen kiinteästä aineesta ja lääkkeen laimentaminen väkevästä liuoksesta valmiiksi liuoksesta. Sen lisäksi lasketaan tiputusnopeuksia ja noita pinta-aloja. Ja kuinka paljon liuosta annetaan, jotta saadaan tietty määrä vaikuttavaa ainetta. Vielä jos osaa roomalaiset numerot jotenkuten niin hyvä. Niitä ei ole kyllä ole käytetty kertaakaan mutta osata kuulemma pitää. Siis opettele sinäkin. Asterix aiheiset sarjakuvat auttavat vähän. 

                      Lääkelaskennassa tärkein taito on lukutaito. Tehtävät ovat hyvin yksinkertaisia, kunhan jaksaa lukea annettua tehtävää, jakaa sen osiin ja merkata itselleen annetut tiedot ja kysytyn tiedon. Joskus täytyy ottaa apua lääkepakkuksien tiedoista. Sen jälkeen pitää valita kuhunkin vaiheeseen se oikea niistä parista kaavasta. Tarkan lukemisen jälkeen laskut eivät ole vaikeita mutta peruslaskutaitojen pitää tietenkin olla kunnossa.  Lääkelaskennan kurssin jälkeen laskennan taitoja ylläpidetään käytännön taitopajoissa, muiden kurssien kokeissa ja harjoitteluissa. Koko opiskeluaika ja huomattava osa mahdollisesta työelämästä on laskemista. On hyvä opetella perustaidot hyvin alussa. ja helpommalla tosiaan pääsee, jos osaa laskemisen perusteet jo etukäteen. Alalle haluavat ottakoon siis kynän ja paperia eteensä ja mars nettiin opettelemaan.

Esimerkki kaksiosaisesta tehtävästä. Infuusioneula on irronnut potilaasta kesken lääkkeen annon. Tehtävänä oli laskea tietyssä ajassa annettu vaikuttavan aineen määrä. Ensimmäisessä vaiheessa täytyi selvittää liuoksen pitoisuus, että voitaisiin laskea seuraava askel.

Tärppi: Välillä tehtävissä seikkailee mystinen ad. Tämä on jäänne lääketieteen latinankielisestä taustasta. Sitä ei tule sekoittaa englannin kielen add-sanaan. Tätä sekoittumista välillä tapahtuu laskuja tehdessä ja niiden erilaisen merkityksen takia laskuun tulee sitten vaikeuksia. Esimerkki: potilaalle annetaan morfiini-infuusio, jossa 40 mg (2 ml) morfiinia on laimennettu ad 100 ml:aan keittosuolaliuosta…” Näin alkoi eräs lasku. Englannin kielen add-sanaa ajatellessa voi harhautua ajattelemaan, että infuusiota on yhteensä 102 ml. Kuitenkin latinan ad-sana tarkoittaa asti. Eli infuusiota on tehty laimentamalla ilmoitettuun määrään asti. Nestettä on siis yhteensä tuo 100 ml. Ero ei tässä ole kovin suuri. Joskus voi olla. Kuitenkin kokeessa ei kysytä, millainen virheen vaikutus on käytännön elämässä. Laskujen on oltava täysin oikein. Ad ei ole add!