10# Mitä mursesta* löytyy?

Tämän päivityksen lopussa linkki kahvin ystäville.

– Mitä jos ostaa joka päivä kahvia pahvimukiin? Tai kahdesti? Ajatelkaa sitä kuppien määrää kolmessa ja puolessa vuodessa! 

Tämän kaltaisia ajatuksia nousi esiin kun opiskelimme Ympäristöterveydenhuoltoa. On syytäkin olla huolissaan ympäristöstä ja kuppien määrästä. Ilman yhteistä huolta ja lakisääteistä valvontaa ympäristössämme olisi monia terveyteen haitallisesti vaikuttavia tekijöitä. Elämme monella tapaa säädellyssä ja siksikin siistissä, turvallisessa ja terveellisessä maassa. Joskus säädökset ärsyttävät mutta niiden perusajatus on hyvä.

Itse en osta kahvimukeja koulussa. En osta edes kahvia. Ensimmäisenä koulupäivänä pakkasin mukaan kestomukin. Olin jo laskeskellut pahvimukien turhuutta. Lisäksi olin juuri saanut bambukuidusta tehdyn kahvimukin lahjaksi. Ensimmäisenä päivänä se toimikin hyvin. Tai olihan se vähän epäkäytännöllinen. Vähän liian suuri laukun sivutaskuun ja hieman kömpelö laukun sisään. Eikä ollut niin kätevää koittaa ryystää viimeisiä tippoja pois kupin ehtyessä. Ei kahvia tietokoneeseen tuntui ihan hyvältä säännöltä laukun sisäpuolelle. Kestomuki ei ollut kovin onnistunut sitten käytännössä. Tai oli se siinä mielessä että ensimmäisenä päivänä koulu tarjosi kahvit ja pullat. Täydellinen aloitus heti aulaan astuessa. Seuraavaan tilaan siirtyessä alkoivat edellä mainitut asiat tuntua toimintaa häiritseviltä.

Olisi mukille varmasti löytynyt toimiva tapa liikkua mukana. Olisihan viimeiset tipat voinut kuivata paperilla jne. Kuitenkin tein jo toisena päivänä samanlaisen laskutoimituksen kuin ystävämme Ympäristöterveyden luennolla. Tosin en itse laskenut kuppeja ympäristön vuoksi. Minun mielessäni oli pankkitili. Lounaalle mennessä oli kätevää ostaa lounaskahvi ruuan yhteydessä. Samanlainen käytäntö oli aikoinaan Helsingissäkin tullut havaittua hyväksi. Täällä pienessä yksikössä ollaan luottavaisia ja kahvikuitti piti ihan erikseen pyytää. Eivät usko että joku voisi huijata! Tarjottimen palautuksen jälkeen oli helppo käydä täyttämässä muki kulkematta uudestaan kassan kautta. Oli sen yhden kerran.

Lounaan yhteydessä ostettu kahvi maksoi yhden euron. Saman summan saa maksaa pelkästä kahvista sekä ruokalasta että kahvilasta ostettuna. Euro. Se ei ole kovin suurelta kuulostava määrä. Pieni pyöreä raha. Meillä saa kaksinkertaisen summan jos muistaa laittaa irronneen maitohampaan odottamaan isän yöllisiä hiiviskelyjä. Mutta yhdestä kahteen kuppia päivässä, viidestä kymmeneen kuppia viikossa. Huomaatko mihin pääni pääsi laskuissaan? Olenko minä se jolla on varaa käyttää lukuvuoden aikana 200-400 euroa kahviin. En ole. Eivät ne suuret tulot (koska edes aikuisopiskelijalla ei niitä ole), vaan ne pienet menot. Niin olen kotona oppinut suurten ikäluokkien viisaudesta. 

Varallisuutta on hirvittävän vaikea hankkia nopeasti. Ainakin jos ei ole niitä suuria tuloja. Elämässä on asioita jotka ovat verrattain pakollisia ja myös maksullisia. Globaalisti kuulun ehdottomaan tulohuippuun ja hyvinvointikärkeen. Kuitenkaan asumisen, syömisen ja kasvavien lasten pukemisen aiheuttamia kuluja maksaessa ei tunnu tulo-eliittiin kuuluvalta. Opiskelun aloittaminen tekee myös oman kuoppansa tulopuoleen. Menoja on kuitenkin vakiosti. Mutta siksi niitä pitää koittaa rajata. On paljon helpompaa säästää hitaasti ja vähän kerrallaan kuin paljon nopeasti. Euro sieltä ja toinen täältä. Ja jos keksii jonkin säännöllisesti toistuvan asian josta sen euron saa, niin aina parempi. Kahvi tuntui juuri siltä. 

Jos luvassa on enemmän kuin yhden session mittainen päivä, alan pakkaamaan mursea. Vedenkeitin käy ja termospullo täyttyy. Tumman kahvijauheen määrä pussissa tarkistetaan. Kahvi ei ole itselleni mikään intohimo. Se on asia jota on mukava juoda. Se lämmittää metsällä ja piristää koululla. Siksi eväskahville ei tarvitse asettaa suuria vaatimuksia. En kuitenkaan halua sen seisovan pullossa. Siksi kiehuva vesi ja pikakahvijauhe. Pienen pullon pieneen kuppiin on hyvä tehdä päivän aikana monta kattausta. Juuri oikean syvyinen astia avaimenperän meisselillä sekoitettavaksi. Pieniä kuppeja juomalla ei tule juotua päivän aikana liikaa kahvia. Mutta mukava se pieni erä on aina juoda. Ja säästäähän siinä euron. Mitä tekisinkään sillä reilulla tonnilla jonka tällä kahvittelulla voin tutkinnon aikana säästää?

Ainiin: asuminen, ruoka ja kasvavien lasten vaatteet. Pitää varmaan lopettaa sen vedenkin lämmittäminen.

Lopuksi:

*murse. Man purse. Googlesta löytyvä toistaiseksi yleisempi hakutulos tämänkin blogin nimessä käytetylle sanaleikille. 

Kahvin ystäville voin suositella ystäväni ja työtoverini Harrin kahviin keskittyvää blogia. Uskon että valveutuneelle kuluttajalle hänen arvionsa ovat aarreaitta.  theblackcoffeejournal.com