74# Kauppareissu Covid-aikaan

Onko mitään surkeampaa näkyä, kuin ostostelija kertakäyttöhansikkaiden kanssa kaivamassa nenää hedelmätiskillä? Sitäköhän tarkoittaa asiantuntijoiden varoittelema valheellinen turvallisuuden tunne? 

Ei, tässä(kään) kohtaa ei pidä käyttää suojaamatonta etusormea. Ei edes epidemia-ajan ulkopuolella. (Ei ole maksettu mainos. Tarjouksia voidaan kyllä ottaa vastaan.)

Kauppojen kassoille on tullut pleksilaseja. Osalla asiakkaista on hengityssuojaimia. Hanskoja joko pidetään enemmän tai niihin kiinnittää vain enemmän huomiota kuin ennen. Kertakäyttöisiä suojakäsineitä näkee välillä. Riskiryhmille on varattu omia asiointiaikoja. Nettikansa vitsailee peittämään yskimistä pieruilla eikä toisin päin. Miten tässä uskaltaa enää käydä kaupassa? 

Ei oireisena. Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja Reissumiehen ystäviltä rehellisyyttä. Kun kukaan ei tietä, milloin ja mitä sairastaa, on hyvä ajatella sairastavansa tai ainakin kantavansa virusta. Silloin oireisena: kuumeisena, nenä vuotavana, yskässä, kivuissa ja mitä niitä olikaan ei pidä lähteä kauppaan. Kyllä sen voi järjestää muutenkin. Nyt jos muulloinkaan ei pidä sortua ajattelemaan toiselle aiheutettua vaivaa, jos pyytääkin apua.

Mahdollisimman harvoin. Kauppa on suurta ihmismäärää keräävä paikka. Nyt kun sosiaalista etäisyyttä on kehotettu harrastamaan, ovat tällaiset keräävät keskukset ratkaisevia kontaktien välttelyssä. Syödä pitää, eikä tilaaminen aina onnistu. Nyt jos koskaan on aika suunnitella ruokalistaa pitemmällä aikatähtäimellä. Vaikka meilläkin jääkaappi on rajallinen, on mahdollista tehdä viikon ostokset kerralla. Ainakin jos vain löytää maitoa hyvällä päiväyksellä. Tässä eri meijereiden merkeillä näyttää olevan eroja. Valitettavasti hinnoillakin on eroa. Kuitenkin kauppakäyntien vähentäminen kahdesta yhteen on onnistunut melko helposti. Paljon vaikeampaa on ollut harrastaa niin hyvää suunnitelmallisuutta, ettei pieniä täydennysreissuja ole tarvinnut tehdä.

Pienellä porukalla. Meillä lapseton otettu usein mukaan kauppaan. Sillä tavalla oppivatkäymään kaupassa. Ovat oppineet kulkemaan karkki- ja leluhyllyjen luota haluamatta ja liikoja pyytämättä. Ovat oppineet auttamaan ja noutamaan. Ovat ehkä samalla oppineet jotain siitä vaivasta, jota jääkaapin täyttäminen vaatii. isommat ovat oppineet toivottavasti jotain rahan arvosta, kotimaisuuden merkityksestä ja monesta muusta. Vaan eipä nyt toistaiseksi. Nyt pitää käydä yksin. Pienet eivät osaa tai malta noudattaa kaikkia ohjeita, joita kohta latelen tähän jatkoksi. 

Ennen kuin on pakko. Nyt on hyvä ennakoida. Yhä joidenkin tuotteiden saatavuus vaihtelee kauppareissujen välillä. Kun monet ihmiset ostavat työpaikkaruokaloiden ja kouluaterioiden edestä ja laillani viikoksi kerrallaan, on hyllyjen täyttökapasiteetti välillä kovilla. Koska tahansa saattaa myöskin iskeä jotakin ei toivottuja oireita päälle. Jos muuttuu nenää niistäväksi yskiskelijäksi, joutuu miettimään kaupassa käymistä tarkemmin. Tuttavan tai verkon kautta tilaamisen järjesteleminen voi kestää hieman ylimääräistä aikaa. Siksi on hyvä käydä ennen kuin kaappi on tyhjä. Kun meillä alettiin tuntea karheutta kurkussa, alettiin varailemaan seuraavalle viikolle noutopalvelua. Sitä onneksi pystyi säätämään lähempänä noutoa. Syömisiä oli aika hankala miettiä kaksi viikkoa eteenpäin. Mutta tekeväthän jotkut sitä koko ajan kiertävine listoineen.

Hiljaiseen aikaan. Monet kaupat ovat varanneet aikoja riskiryhmien asioinnille. Täällä ne ovat aamun varhaisimpia aikoja. Jos ei kuulu riskiryhmään, ei pidä kaupassa silloin käydä. Muutenkin on hyvä vältellä ruuhkaisia aikoja. Pysyy turvaväli paremmin ja hyllyt on ehditty varmemmin täyttää. Tosin nyt on vaikea sanoa, milloin on ruuhkainen aika. Käyttäytyminen on erilaista kuin normaalisti. Kuitenkin tietyt viikonpäivät ovat varmasti vilkkaampia kuin muut. Perjantaina valmistaudutaan viikonloppuun ja maanantaina viikkoon. Jos huomaat jonkin ajan ruuhkaiseksi, yritä seuraavalla kerralla eri aikaa.

Määrätietoisesti. Nyt kaupassa ei ole suotavaa haahuilla, näpläillä ja ihmetellä. Valmis kauppalista auttaa nyt. Meillä minä olen hoitanut pääsääntöisesti ruokakauppareissut vanhimman lapsen syntymästä alkaen. Ensin ei ollut toista lähtijää ja myöhemminkin isän oli jotenkin helpompi irtautua vauva-arjesta. Sitten siitä alkoi muodostua perheen äidin hengähdyshetki ja siksi lapsetkin ovat päässeet usein kauppaan. Mikä hengähdyshetki se olisi, jos lapset jäisivät kotiin? Tämän opiskelun vuoksi hallitsen hyvin muutaman vakiokaupan layoutin. Kauppalista kirjoitetaan asioimisjärjestykseen. Jos joku muu on kirjoittanut listan, käännän sen päässäni asioimisjärjestykseen. Ei tarvitse vaellella. Ja kun ottaa lasten makuun vakiintuneita tuotteita, ei tarvitse paljoa arpoa. Tosin yllättävän vaikea on valikoida hedelmiä nyt ennen koskettamista. Välillä on täytynyt jotain vaihtaa vielä koskettamisen jälkeen. Pitää koittaa kuitenkin olla maistelematta.

Puhtaasti. Käsien pesu saippualla ennen kauppaan lähtemistä kuuluu nyt hyviin varotoimiin. Takin taskut jaetaan lähtiessä puhtaisiin ja likaisiin. Puhtaissa taskuissa on nenäliinoja, käsidesiä, desinfiointipyyhkeitä, kortit ja avaimet. Autosta kärryille mennessä kädet vielä desinfioidaan. Pyyhkeellä voi pyyhkiä myös kauppakärryn kahvat. Käytetty pyyhe menee likaiseen taskuun tai roskiin. Kauppaan paljain käsin. Silloin tietää mitä koskee. Nenään ei kosketa. Eikä kasvoihin. Ei likaiseen taskuun. Punnitessa tuotteiden numeroa painetaan rystysellä tai nikamalla – ei etusormella. Tuo punnituspaikka kun on kokoamispaikan erityiskokoaja. Niitä kaikki sormet tökkivät. Samanlainen piste on kassoilla. Siellä tunnusluku painellaan nenäliinan läpi ja liina likaiseen taskuun. Pakkaamisen jälkeen käsidesiä käsiin ja nyt pullo likaiseen taskuun odottamaan myöhempää. Näin avaimiin ja autoon pääsee vähemmän pöpö-osastoa. Kotona kädet pestään vielä saippualla. Toki, jokainen ostos voi teoriassa olla kontaminoitunut. Mutta ei mikään mielenterveys riitä sen ajattelemiseen ja voima saatikka taito hoitamiseen. Ensisijaisesti kaupassa käydessä yritän ajatella, etten levittäisi mahdollista virusta muihin. Tietenkin hyvä jos samalla voin estää sitä leviämästä omaan kotiini.

Corona ei tykkää saippuasta eikä vahvasta alkoholista. Siksi meidän on hyvä tykätä molemmista.

Joku voisi kaiken jälkeen sanoa, että tuurilla ne laivatkin seilaa. Kristitty muistaa pyhää kastettaan ja siunaa kauppaan lähtiessäänkin itsensä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen haltuun. Mutta ei siltikään sentään tee typeryyksiä ja koettele turhaan Jumalaansa.

Vähätartuntaisia kauppareissuja!

Ymmärrän tilaus- ja kuljetuspalveluiden ongelmat kapasiteetin kanssa. Meillä viikon tuotteet veivät jo melkoisen siivun lokeroista. Hyvä puoli noutopalvelussa oli hinnan edullisuus kotiinkuljetukseen verrattuna.

69# Kuulut kotirintamaan!

– Nyt ei kannata pudota, kävi mielessä kun joka keväiseen tapaan olin leikkaamassa omenapuun ylöspäin alati haluavia oksanalkuja. Etäopetuksen liikuntatunti oli juuri päättynyt. Alakoulu oli lähettänyt päivälle vaatimuksen ulkoilusta. Liikuntaa tuli ehkä ajateltua vähemmän mutta pihaa katseltiin, jäitä hakattiin ja polkupyörä huollettiin. Kävi kotikoululainen pienellä koeajollakin. Sitten siirtyi hiekkalaatikolle sisaruksien touhuja katselemaan. Itse siirryin kasviopin pariin ja hyökkäsin omenapuiden kimppuun. Onneksi on edes pieni piha, ajattelin. Pääministeri väläytti jo mahdollisuutta ulkona liikkumisen rajoittamiseen, jos nykyisiä ohjeita ei noudateta. Pysytään siis kiltisti kaukana toisistamme niin ei huvipyöräilyä kielletä. Nyt on kyse yhteisestä kamppailusta.

Sama ajatus jatkui, kun jalka lipsahti omenapuun rungosta. Parempia otteita hapuillessa mielessä vilahti paitsi harmi edellistä omistajaa kohtaan, joka on päästänyt puun niin isoksi, mutta myös halu olla joutumatta kuormittamaan terveydenhuoltoa puusta putoamisen takia. Ajattelin, että siellä etulinjassa valmistaudutaan kiireisiin aikoihin.

Oikeastaan kielikuva ei ole aivan oikea. Kiireisiin aikoihin valmistautuminen varmasti on. Juuri paikallisessa lehdessä kerrottiin vaikeudesta, kun hoitajia ja lääkäreitä on kotona ihan tavallisen flunssan takia. Varmasti osa olisi muunlaisena aikana töissä. Kuitenkaan terveydenhuolto ei ole varsinaisesti tämän koronakonfliktin etulinja. Siellä kyllä tehdään paljon työtä epidemian leviämisen estämiseksi. Samoin siellä tapahtuvat ne taistelut, kun ihmisiä joutuvat hakeutumaan sairaalahoitoon. Siellä tapahtuvat myös ne kamppailut eloonjäämisestä, joita nyt yritetään vähentää. 

Vanhastaan sodissa ja konflikteissa taistelut tapahtuvat rintamalla. Sitten on kotiseutu eli niin sanottu kotirintama. Kotirintama nimi välittää viestin siitä, että kotiseutu ei ole irrallinen muusta kamppailusta. Kamppailu on ollut mahdollista hävitä kotirintaman tuesta huolimatta. Kuitenkin ilman kotirintaman tukea, mitään kamppailua on lähes mahdotonta voittaa etulinjassa. Kotirintama on kautta aikojen ollut välttämätön taistelutahdon ylläpitäjä. Kotirintamalla on myös tuotettu tavaraa ja varusteita. Suomessa sotien aikana oli tapana järjestää kaikenlaisia keräyksiä sotilaiden ja sotatalouden tarpeisiin. Yleisenä sääntönä on ollut, että mitä enemmän kotirintamalta saadaan lähetettyä tavaraa taistelukentille, sitä parempi.

Taistelussa Koronaa vastaan tilanne on oikeastaan juuri toisinpäin. Ensinnäkään tämä taistelu ei ole luonteeltaan talvisota. Taistelua ei käydä siellä jossakin. Sitä ei käydä sotilaiden eikä pelkästään terveydenhuollon henkilöstön voimin. Kotirintama ei vain odota, kerää tavaraa ja kirjoita kirjeitä. Kamppailu epidemiaa vastaan muistuttaa enemmän Vietnamin sotaa, Afganistania, Irakia tai mitä tahansa epäsymmetrisen taistelun kenttää. Etulinjaa ei ole. Vihollista ei näe vaan se on kaikkialla. Kotirintama ei ole valtameren takana eikä taistelu siellä jossakin. Epidemiaa vastaan jokainen taistelee ikään kuin etulinjassa. ”Kotirintama taistelee!”, olisi vanhan ajan moraalijulisteissa sanottu.

Jos pidetään kiinni tuosta vanhasta jaosta etu- ja kotirintamaan, on kotirintaman tehtävänä nyt toimittaa mahdollisimman vähän rintamalle. Monissa maissa on vedottu kansalaisiin, ettei esimerkiksi hengityssuojaimia ostettaisi yksityiseen käyttöön vaan ne varattaisiin terveydenhuollon käyttöön. Kuitenkin tällainen materiaalinen tuki on toissijaista. Siinä vaiheessa, kun terveydenhuollon varastot tyhjenevät ja hoitokapasiteetti loppuu, on aivan sama mitä kansalainen suojainten yms. kanssa tekee. Kotirintaman tehtävä on toimittaa mahdollisimman vähän potilaita sairaalahoitoon. Silloin tulee vähemmän taistelua tehohoidossa, vähemmän riskiä kapasiteetin ylitykselle ja vähemmän vältettävissä olevia kuolemia. Ainoa tapa tähän on vähentää tartuntoja. Eli vähentää kontakteja kuten nyt on painavasti pyydetty ja kehotettu. 

Tällainen taistelu on tylsä. Ei voi kääriä hihoja, ei tarttua asiaan ja kurmottaa vihollista. Ei niin että se näkyisi. Voitto tässä taistelussa on niinkin tylsä, ettei sitä oikeastaan näe. Voitto näkyy siinä, ettei kriisiä terveydenhuollossa tule. Voitto on sekin, jos sitä ei nähdä pahana. Täydellinen voitto on se, jos kuukauden päästä kaikki saamme sanoa: ”Ihan turhaan tämä kaikki tehtiin. Ei mitään kriisiä tullut.” Juuri silloin tämä kaikki olisi onnistunut yli odotusten. 

Nyt siis hitaasti ja rauhallisesti. Epidemia vihollisena vaatii aikaa. Tulosta ei nähdä huomenna vaan vasta pidemmän ajan kuluttua. Kurmotetaan vihollista pesemällä käsiä, käyttämällä käsidesiä, välttämällä turhaa liikkumista ja mikä vaikeinta, pysymällä kaukana. 

Havahduin ajatuksista, kun hiekkalaatikolta saapuva leikki-ikäisemme kyseli jälleen lähistöllä asuvan ainoan ja parhaan kaverinsa perään:

”Tuleeko Saara-siili* (nimi muutettu) tänään meille?” ”Ei, ei voi tulla.” ”Tuleeko huomenna?” ”Ei, ei voi tulla huomennakaan.” ”Tuleeko joskus?” ”Tulee, tulee joskus.” ”Milloin!!” ”Huokaus”

Koville tulee tämä taistelu ottamaan.

21# Teoriasta käytäntöön – osaatko sinä pestä kädet?

Kädet ja suojavarusteet. Näin opettajamme ilmoitti alkavan tunnin sisällön. Oli vielä raahannut paikalle suuren määrän laatikoita. Esiin alkoi purkautua tavaraa, joka oli tuttua lähinnä Ebolaa käsittelevistä tv-uutisista. Nyt ei oltu enää teorian äärellä

Peruskoulua yhdeksän vuotta, lukiota kolme vuotta ja yliopistoa kuusi vuotta. Yli puolet elämästä on tullut vietettyä erilaisen oppimisen ympärillä. Kuitenkaan en ole koskaan opiskellut varsinaisesti mihinkään ammattiin. Ryhmätyön lomassa puhuimme hiljattain yliopisto-opiskeluista. Minulta pyydettiin kokemuksia siltä osastolta. Kerroin siinä, että oma koulutukseni on aikanaan tähdännyt enemmän tutkijan tai tiedemiehen taitoihin. Tietenkin kirkon töihin kelpaavaan koulutukseen oli täytynyt sisällyttää vähän käytännön opintoja. Vähän! Ja kuukauden harjoittelujakso. Siis vähemmän kuin sh-opintojen ensimmäisenä vuotena. Uskon etten ole ainoa, joka on aikanaan kipuillut siirtyessään yliopistolta seurakuntatyöhön.  Ilman koko opiskeluvuosien aikaista osallistumista seurakunnan elämään, siirtymän olisi ollut mahdoton. Viikoittainen osallistuminen jumalanpalvelukseen opetti Jumalan lasten tavan elää seurakunnassa, katekeesi, eli katekismuksen opetus, neuvoi arkisen elämän kysymyksissä ja kokeneiden pastoreiden kanssa keskusteleminen antoi pienen tajun tuosta vastuun maailmasta. Kuitenkin hankalaa oli oppia olemaan asiantuntijan koulutuksella käytännön töissä.

                      Sairaanhoitajakoulutus on erilaista. Tähtäämme jatkuvasti kohti selkeää ammattia ja sen vaatimien taitojen hallintaa. Tähän osaamiseen kuuluu tietenkin myös riittävä teoreettinen ymmärrys alasta.  Syksyn aikana olemme tutustuneet sosiaali- ja terveyspolitiikan teemoja, tutkineet kansanterveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä ja opiskelleet laajasti ravitsemuksen sekä anatomian asioita. Lukujärjestyksen äärellä on kuitenkin selvää, että tämä teoria tullaan soveltamaan vahvasti käytäntöön. Käytännöllisyys alkoi hahmottua, opettajan vetäessä sinisiä hansikkaita räpsäyttäen käteen.

Lyhyellä käytöllä saattoi aavistaa, miten epämukavat nämä ovat pitemmässä käytössä. Nuuhkiminen poistaessa ei ole suositeltavaa.

                      Tiedätkö missä sairaalabakteerit asuvat? Meille annetun oppimateriaalin mukaan hoitohenkilökunnan nenät ovat varsin yleinen paikka noiden pikku petojen piilotella. Sieltä sitten sieraimesta nuo mokomat päätyvät käsien kautta potilaan haavoihin. Edessä on kallis ja mahdollisesti vaarallinen kierre. Ja mieti, kuinka helposti sitä nenää tulee vähän pyyhkäistyä. tai hiuksia, tai korvaa. Tätä meille on puhuttu jo ennekin. Sairaanhoitajan käsien on oltava turvalliset. Samoin hoitajan työmoraalia on teroitettu mieliimme. ”Vaikka kukaan ei huomaisi, teidän pitää itse tietää, jos instrumentti tai kädet kontaminoituvat.”

                      Tätä kävimme melkein kädestä pitäen opettelemaan. Opettaja esitteli suojavälineitä: hansikkaita, kasvo- ja vartalosuojuksia. Näytti seikkaperäisesti niiden pukemisen ja riisumisen. Outbreak elokuva tuli niistä vahvasti mieleeni. Jokainen harjoittelimme tehdaspuhtailla hansikkailla niiden pukemista ja riisumista. Käsidesipullot jaettiin ja oikeaa aineen hierontatekniikkaa toisteltiin perässä. Meidän käsistämme eivät potilaat pöpöjä saisi. Sitten tehtiin jono altaalla. Vesi virtasi, saippuaa kului ja sähkötoiminen paperinannostelija surisi. Jono siirtyi käsideseille ja jännittyneet käsien hierojat muodostivat vielä yhden jonon. Koulun kätköistä oli löytynyt käyttöömme UV-kaappi. Sen valon kerrottiin paljastavan desinfiointiaineeseen lisätyn merkkiaineen avulla, missä oli puhdasta ja missä ei. Pienen kaapin äärellä opettaja tulkitsi tuloksia ja antoi tarpeen mukaan ohjeita tulevia puhdistautumisia varten. Pientä jännitystä jonossa oli havaittavissa ja moni otti extra-annoksen käsidesiä pyöriteltäväksi.

                      Heti mönjän kuivuttua havaitsin omat käteni levottomiksi. Mieli teki tarttua johonkin. Miten luontevaa olisi ollut pyyhkäistä vähän jostain tuota jonottamisen jännitystä kanavoidakseen. Miten helppo olisi ollut, jostain niitä tappavia tyyppejä mukaan kauhaista. Luokassa käsien liika liike olisi tietenkin antanut vain huonon tuloksen kaapin valossa. Sairaalaympäristössä mukaan voi aina tarttua mitä tahansa. Itse huomasin, että joudun varmasti vielä monet kerrat keskittymään, etten korjailisi silmälasien asentoa. Aniharvoin niitä oikeasti pitää asetella. Kuitenkin sellainen pieni nosto tai painallus on monissa tilanteissa rituaalinen tapahtuma, siirtymä tai reaktio. Pitäisi ehkä harkita piilolinssejä.

Näiden pinnalla ei ole elämää. Steriilit hansikkaat muovipakkauksesta purkamisen ja paperikääreen avaamisen jälkeen. Siis pukemisvalmiina. Ystävällisesti koko ja käsi on merkattu näkyville. Hanska on pakattu kuvan esittämällä tavalla osittain kaksinkerroin. Näin pukija voi tarrata paljaalla kädellä kiinni siitä mikä jää lopulta ihoa vasten.

                      Valokaapin jälkeen puimme ja riisuimme vielä steriilejä hansikkaita. Siinäkin oli omat konstinsa. Rapiseva paperi hanskojen ympäriltä pyrki avauduttuaan menemään kiinni. ”Nyt pitäisi ottaa uudet”, huuto kuului välillä opettajan suusta.  Tärkeä oli hahmottaa, mikä milloinkin on steriiliä ja mikä ei – mihin sai milläkin koskettaa. Kuulemma hoitoalalla saavutettaisiin huomattavat säästöt, vältettäisiin paljon inhimillistä kärsimystä ja pelastettaisiin suorastaan ihmishenkiä, jos aina meille ohjeistetut toimenpiteet suoritettaisiin oikein. Opettaja lupasi meidän jatkavan rutiinin etsimistä taitopajoissa. 

                      Niin – osasinko itse pestä kädet? Huonommin kuin luulin.  Tässä videoksi tehty ohje kaksivaiheisesta pesusta.