29# Pisut, pesut ja hoitotyön luokka

Tekemällä oppii. Näin ainakin sanonta kuuluu. Tähän myös jouduin joitakin vuosia sitten uskomaan, kun suuri jono lapsia alkoi vaatia minulta matoja koukkuihinsa. En ole koskaan ollut mikään kalamies. Perheen kesämökillä on kyllä käyty katiskalla, joskus vähän verkolla ja satunnaisesti ongella. Pienenä tuli oltua mukana ja ihan innokkaastikin. Kuitenkin siinä iässä kun kalat, madot ja muut olisi pitänyt ottaa itse haltuun, oli mielenkiinto kaloihin jo lopahtanut. Monta hyvää taitoa jäi oppimatta. Kuitenkin senkin edestään löysi. 

Kirkon elämään kuuluu lapsityö ja kesään lastenleirit. Näihin minäkin sitten pääsin jossain vaiheessa työn puolesta mukaan. Lasten mielestä yksi leirin kohokohta vuodesta toiseen on onkimaan meneminen. Leiriläisten taidot ovat vaihtelevia mutta mitä pienemmät lapset, sitä suurempi on avunpyytäjien jono. Ilman hyviä vapaaehtoisiamme, olisivat monet onkihetket jääneet toteutumatta. Kuitenkin myös tällainen toistaitoinen pastori sai heti ojentaa auttavan kätensä. Mitä? Miten? Minne? Näillä ajatuksilla alkoi operaatio mato jonon ensimmäisen kohdalla. Aikuisella ei ole vara sanoa: minä en osaa. Ei silloin kun kuka tahansa osaa, jos vain tahtoo yrittää. Kuutena kesänä olen saanut näillä leireillä piipahdella. Taidot ovat kasvaneet monessa muussakin asiassa. Ongintaan liittyvissä asioissa olen jo niin mestari, että voin hyvin viedä omat lapseni kesäiselle ongelle. Toivon mukaan saan samalla opetettua heille tätä taitoa. Tekemällä oppii.

Sairaanhoitajan ei tarvitse onkia töissä. Ei ainakaan kovin usein. Koulussa emme opettele madon laittoa vaikka kaapissa kuulemma lojuu kymmeniä peniksiä. Kuitenkin opettelemme taitoja, joita oppii lähinnä tekemällä. Jonkin verran tätä opettelua tehdään tavallisissa luokissa. Tärkeitä paikkoja ovat kuitenkin taitopaja- ja simulaatioluokat. Niissä harjoitellaan ohjatusti. Ohjattua harjoittelua sairaanhoitajan opinnoista on noin kolmasosa. Erityisesti toisena ja kolmantena opiskeluvuotena aikaa kuluu harjoittelussa. Kun tehdään, opitaan.

Taitopajaluokasta löytyy liuta sänkyjä ja puolenkymmentä erilaista potilasta. Saatavilla on myös erilaisia hoitovälineitä ja -laitteita. Täällä aikaa vietetään niin intensiivisesti, että vanhemmat opiskelijat ovat tästä luokasta nähneet jopa unia.

Hiljattain luokallamme alkoi pyöriä ensimmäinen niin sanotuista taitopajoista. Luokka on jaettu näitä harjoituksia varten neljään pienryhmään. Ensimmäisestä pajasta lähihoitajat olivat saaneet vapautuksen ja pääsimme siis todelliseen pienryhmäopetukseen. Meidän ryhmämme kahdestatoista opiskelijasta oli poissa kokonaista kuusi lähihoitajaa. Jatkossa he toki liittyvät joukkoon. Ensimmäisessä pajassa oli aiheena vapaasti muotoiltuna syöttäminen, vaippa-asiat, pesut ja petaaminen. Samalla tutustuttiin lyhyestä myös hoitotyön välineisiin, sänkyihin ja ylipäätään luokkaan.

Myös perushoitotyö on pitkän teollisen prosessin avustama. Suuri määrä kertakäyttöisiä tuotteita suhahtaa hoitajien käsien kautta roskiin yhden pesukerran aikana. Mutta voi sitä hygieniaketjua jos kaikki olisi monikäyttöistä ja kiertäisi aina pesulan kautta takaisin!

Ennakkoon ohjeena oli lukea kirjasta muutamia kappaleita edellä mainittuihin aiheisiin liittyen. Kotona lasten kiinnostusta herätti myös isän koulupussi. Jokaisen oli tuotava mukanaan koululle ruokailuun ja hammaspesuun tarvittavat rekvisiitat. Nuorimmaistamme ihmetytti ajatus, jossa isä menee kouluun syötettäväksi. ”Eihän isää tarvitse syöttää!!”, kuuli nauruisasti. Rahkapurkki kuitenkin löysi tilansa laukusta. Samaan pussiin sujahti pari mukia ja lusikkaa sekä hammasharja. Näitä oli tarkoitus pareittain käyttää. Luokkaa kohti kulkiessa ajatus tulevasta tunnista jopa jännitti. Olen pessyt toisen ihmisen hampaita tuhansia kertoja. Myös syöttämistä on tullut harrastettua ihan tarpeeksi. Kuitenkin näissä kotoisissa harjoitteluissa asetelma on aika selvä. Se on totuttua ja luontevaa. Eivät lapset osaa suhtautua hampaiden pesuun mitenkään jännittyneenä. Mutta mitä on pestä luokkakaverin hampaat? Tai syöttää häntä? Tai mitä on tehdä samaa potilaalle? Jälkimmäiseen emme saaneet vielä kosketusta. Luokassa ei myöskään simuloitu vastentahtoisen tai vihamielisen potilaan kanssa tehtäviä toimia. Jokainen voi kuvitella, ettei kaikki ole aina helppoa, saatikka siistiä. 

Valmiina ruokailuun!

Opettajan ohjeiden jälkeen opettelimme nukkepotilaiden avulla myös pesemistä ja vaippojen vaihtoa. Myös tällä osastolla kokemukseni rajautuvat pienempiin kohdehenkilöihin. Nyt nilkoista kiinni ja nosto ei ole toimiva malli uutta vaippaa asetellessa. Opettaja selitti meille juurta jaksaen hoitajan ergonomiaa ja potilaan liikuttelua. Taitopajaluokan ”Keijo” oli verrattain kiinteälihainen ja kevyt tapaus. Kuitenkin eron huomasi selvästi, kun kokeilimme toimenpiteitä myös huonoilla tekniikoilla. Eron varmasti tuntee liikutellessa ”Keijoa” suurempia henkilöitä päivät, viikot ja vuodet läpeensä. 

“Keijo.” Huomaa kaulassa odottava reikä. Siihen kiinnitettäneen huomiota sitten myöhemmin. Tällaisia odottavia ominaisuuksia luokan potilaista löytyi useampiakin.

Eritteitä ei simuloitu luokassa. Oikeitakaan ei onneksemme ollut tarjolla. Kaikki oli näkymätöntä ja hajutonta. Harjoituksessa pesimme pareittain ”Keijon” ja vaihdoimme hänelle ihan oikean vaipan. Potilaita miellyttääkseen niitä voi kutsua myös virtsasuojiksi. Vettä simuloin tyhjä vati, jossa pesulappua aina välillä kastettiin. Jossain vaiheessa nauroimme, miten sama lappu oli kulkenut koko potilaan vartalon läpi. Oikeasti olisi toki vaihdettu. Nyt harjoiteltiin enemmän pesusuuntia ja järjestyksiä. Löytyi monia alueita, joissa täytyy kiinnittää erityistä huomiota näihin. Peräaukosta päin ei esimerkiksi kannata pyyhkiä mitään laajemmalle alueelle. Ei edes silmälle puhtaasta, näkymättömiä bakteereja. Toisen pestessä, toinen opiskelija kuivaili hellästi. Välillä vuoroin käänneltiin ”Keijoa” ja toinen pesi ja kuivasi paljastuneen alueen. Tämä potilas oli niin hyvässä kunnossa, ettei vauvoista tuttuja ihopoimuja tarvinnut etsiä ja aukoa erikseen. Olimme helliä ja huomaavaisia. Vastaavasti ”Keijo” ei toimenpiteitä vastustellut eikä meitä sanallakaan moittinut. ”Keijolle” emme tässä kohtaa kovin paljoa toimenpiteitä selittäneet. Kohteliasta se toki olisi ollut. 

“Virtsasuojuksia”

Taitopajaluokan potilaat ovat varsin monipuolisia. Heissä on monia reikiä eri toimenpiteitä varten. Useammat letkut tulivat myös meidän ”Keijostamme” ulos. Aina potilaan lopullista sukupuolta ei saa selville ennen vaippaan kurkkaamista. Osat vaihtuvat sujuvasti vastaamaan aina tarvittavan harjoituksen vaatimuksia. Miehen katetrointia kun on vaikea harjoitella naisnukella ja toisinpäin. Siksi niitä peniksiäkin on siellä kaapissa. Mitä oikein ajattelit?

Tämän hurjahkon kaapin perusteella veikkaisin että pienetkin potilaat tulevat jossakin vaiheessa tutuiksi. Silloin pääsenkin tutulle alueelle!

Tulevassa palvelutalopäivässä jatkamme näitä harjoituksia. Taitopajassa opettelemme myöhemmin seuraavia taitoja. Tekemällä oppii. Itse ajattelen, ettemme nyt opiskelleet vain pesuja ja pisuja. Perushoito on se perusta jolla koko hoitotyö lepää. Pitkäaikaspotilaalle nämä ovat toistuvia ja päivittäisiä toimenpiteitä. Niiden huono hoitaminen aiheuttaa potilaalle vakavaa haittaa. Lisäksi toimitaan aralla alueella, johon monen on vaikea tottua tai suostua. Oman toimintakyvyn heikkeneminen on vaikeasti käsiteltävä asia. Tässä korostuu hoitajan rooli ja kyky empatiaan. Teknisesti hyvän perushoidon ja sen pesut voi tehdä hyvin tai huonosti. Kunnioittava ja hyvä kohtelu juuri tässä perushoidossa on hoidon laadun tärkeä mittari. Tunnustan etten ole tullut opiskelemaan ensisijaisesti päästäkseni näitä pesu- yms. -hommia tekemään. Mutta toivon oppivani tekemään nämä toimenpiteet tehokkaasti, kunnioittavasti ja potilasta kohdaten. Toivon että joku tekisi ne samoin joskus itselleni ja omille läheisilleni. 

Tekemällä oppii – kun vain tahtoo. Tätäkin.

Häkkisängyt ovat ilmeisesti nykyään kiellettyjä hoitotyössä. Niitä on kertynyt sen vuoksi kymmenittäin taitopajaluokkaan. Epäammatillista hoitoilmettä kasvoillaan sallineet opiskelijat suljetaan näihin sänkyihin miettimään hoitotyön etiikkaa ja oikean potilaskontaktin perusteita.  Etulaita ylös ja jos parinkaan yrityksen jälkeen ei hoitohymy irtoa, tyhjennetään pesuvadit kaltereiden välistä kyseisen opiskelijan päälle. Onneksi eritteitä ei simuloida!