90# Hyvät ajat – heikot ihmiset?

Igitur qui desiderat pacem, praeparet bellum. Siksi sen, joka haluaa rauhaa, on valmistauduttava sotaan. Kutakuinkin näin kääntyy roomalaisen Publius Flavius Vegetius Renatuksen sanat teoksesta Sotilaallisia asioita koskien – De re militari. Tämä neljänneltä vuosisadalta kulkeutunut viisaus yrittänee kertoa, että se joka on jollakin tavalla valmistautunut koitokseen, on todennäköisemmin näkevä koitoksen lopun. Vanha roomalainen perinne oli toki ollut ylipäätään rauhan saavuttaminen lyömällä vihollisensa. Siinäkin tietty valmistautuminen varmasti auttoi. 

Miksi tätä mietin? Luin kevään kuluessa kahden väitöskirjatutkijan, Tuomas Jussilan ja Lari Rantasen kirjan Nälkävuodet. Kahden tieteentekijän tarkkuudella kirjassa selvitettiin tuon viimeisimmän suomalaisia koitelleen nälkäkatastrofin syitä ja seurauksia. Kirjan sivuilla ei annettu tilaa koskettaville yksilökuvauksille vaan asiaa tutkittiin tiukasti tilastojen ja aikalaisuutisoinnin kautta. Muistin kyllä tuon vuosien 1867-1868 tapauksen hämärästi koulusta ja ehkä wikipedian artikkelista. Kirjassa avattiin asiaa paljon yksinkertaista tietoani enemmän. Tutkijat avasivat hyvin, miten nälänhätä ei ollut vain yksittäisestä luonnonilmiöstä johtuva koettelemus. Taustalla olivat sään lisäksi myös esimerkiksi pitkään jatkunut väestönkasvu, viljelytapojen ja elinkeinorakenteen muutos ja rahapolitiikasta johtunut kankea reagointi kriisin hoitoon. ILisäksi hankalat sääolot olivat piinanneet viljelijöitä jo ennen noita kuuluisia vuosia ja huomattavassa osassa Suomea käytettiin jo normaaliaikanakin erilaisia hätäruokia ravinnon lisänä. 

Kirjastot ovat auki. Suosittelen!

Ei ollut sattumaa, että luin epidemian aikana nälänhädästä. Kirkon kielessä moniin vanhoihin käsikirjarukouksiin sisältyy perustylsää kaupunkielämää viettävän mielestä menneen maailman kaiuista kumpuavia sanapareja. Saatetaan pyytää varjelusta vaikkapa tulipalosta ja vedenvaarasta, sodasta ja veritöistä, riidoista ja laittomuuksista. Kaikki asioita, jotka tuntuvat kovin kaukaisilta. Ainakin siihen saakka, kunnes osuvat kohdalle. Tänä keväänä moni Lapissa olisi saattanut kuullessaan suhtautua hyvinkin vakavasti ajatukseen veden vaarasta. Tällaisiahan vaarat ovat. Niitä ei liikoja ajatella ennen kuin ne jotenkin aktualisoituvat omassa arjessa. Yhtenä sanaparina näissä rukouksissa pyydetään aina varjelusta nälänhädästä ja kulkutaudeista. Jos toinen ei ollut menneen maailman asia, voiko toinenkaan olla? Edes täällä hyvinvoivassa lännessä? Kolmannessa maailmassa tätä ei tarvitsisi edes kysellä.

Sekä vanhojen että uusien vielä huonosti sovitettujen kenkien puolesta olen erikoistunut poikkeustiloihin. Vaikka seurakunnassa kuin myös hoitoalalla on myös normaaleja ja rauhallisia tilanteita, olen joutunut aina joskus olemaan se, joka tulee paikalle, kun kaikki ei olekaan mennyt halutulla tai ennakoidulla tavalla. Hoitoalalla näiden tilanteiden määrä tuskin vähenee. Se mikä on ammattilaiselle arkea, on usein toisen kriisiä.

Tämänkin vuoksi haluaisin ajatella, että yleensä kaikki sujuu paremmin, jos sitä on yrittänyt ajatella etukäteen. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa opiskeluissa vastaantulevan käytännön harjoitteen mielikuvaharjoittelua etukäteen tai se voi olla suunnitelma oman kuoleman varalta. Tai jotakin tältä väliltä. Joskus kuulin sanottavan, että hyvät ajat saavat aikaan heikkoja ihmisiä. Tai ehkä kansoja. Sanonta oli englanniksi. Sen sijaan vaikeat ajat kasvattavat vanhoja kansoja ja myös ihmisiä. 

En väitä, että meillä Suomessakaan kaikilla olisi asiat hyvin. Kuitenkin meillä eletään poikkeuksellisen vakaassa ja toimivassa yhteiskuntajärjestyksessä. Vaikka aina kaikki ei toimi kuten unelma, on yhteiskuntamme rakennettu hyvin laajasti palvelemaan asukkaittensa tasavertaisuutta. Meillä myös voi lähtökohtaisesti luottaa kanssaihmisiin ja sitä myötä myös yhteiskunnallisiin toimijoihin. Huomattavassa osassa maailmaa tällaista tilannetta, luottamusta ja vakautta ei ole. Lieneekö taustalla vapaiden talonpoikien perinne, luterilaisen uskonpuhdistuksen aarteet vai mikä. Kirjavinkkejä kommentteihin!

Mutta kun kaikki on hyvin, unohdammeko ajatella paitsi niitä, joilla näin ei ole, myös sitä ettei näin välttämättä aina ole. Vaikeat ajat tuskin itsessään tekevät kenestäkään vanhaa. Vaikeudet myös murentavat. Niin ne tekevät sekä yksittäisille ihmisille että joskus myöskin kansakunnille. Tuskin kovin moni iloitsee tällä hetkellä vaikeista ajoista vaikkapa Venezuelassa tai Syyriassa. Vaikeat ajat ja asiat antavat kuitenkin vertailukohtaa. Ainakin jos niistä selvitään. Ehkä tämä toistaiseksi helpottamaan päin oleva Korona-aika voisi olla opettamassa meitä. Voisimmeko oppia katsomaan yhdessä: tästä selvittiin. Tällainen kokemus ja muisto voi auttaa seuraavan kerran, kun yhteiskunta tai oma elämä ajautuu kriisiin. Voisiko tällainen aika rohkaista myös ajattelemaan mahdollisia tulevia elämän kriisejä etukäteen? Luulen, että monet toimijat yritysmaailmassa, sairaanhoidossa ja valtionhallinnossa arvioivat uudella tavalla tarvittavien tuotteiden ja resurssien saatavuutta, tuotantovarmuutta ja varastointia. Vuosi sitten tällaiset niin sanotun huolto- ja kriisivarmuuden asiat eivät kiinnostaneet monia. Mikä voisi olla itse kunkin meistä kriisivarmuus?

Tarkoituksenani ei ole esittää mitään selkeä listaa elämän varautumisesta. Listaan muutaman periaatteen ja annan niille pari esimerkkiä. Tärkeintä lienee, että jokainen arvioisi omaa elämäänsä koska tuntee sen parhaiten.

– Taloudellinen kantokyky?Jos joku elää jatkuvasti yli varojensa ja jättää joka kuukauden lopussa jälkeensä vain isomman miinuksen, ei hän ole kovin valmis oman talouden kriisiin. Tämä epidemia-aika lienee opettanut, miten nopeasti lomautukset tai jopa irtisanomiset voivat tulla monille aloille. Monen yrittäjän tulovirta on katkennut. Taloudellisia puskureita tarvitaan. Tällaisen puskurin synnyttäminen ei ole lopulta kiinni tuloista. Se on kiinni menoista. Mitkä ovat niitä asioita, joissa voisit pitkällä aikavälillä säästää niin että saisit taloutta tasapainoon? Onko jotakin keinoja koulutuksen tai muun keinon kautta päästä kiinni parempaan tai varmempaan tulonlähteeseen. Jos elät laillani tukien varassa, on tulojen ja menojen hallinta erityisen tärkeää. Netti on täynnä vinkkejä tähän. Jos et tiedä mihin rahasi menevät, tee rehellinen budjettipohja kaikista menoistasi ja tutki sitä kriittisesti. Aloita vähästä.

– Huolla ympäriltäsi mitä voit. Milloin autosi on huollettu? Onko polkupyöräsi kunnossa? Oletko tehnyt pyykki- ja tiskikoneelle suositeltuja ylläpitotoimia? Onko suihkukaivo puhdistettu tai kodin rännit puhtaat? Pitämällä huolta ympärilläsi olevasta omaisuudesta vältyt yllättäviltä ja mahdollisesti hyvin kalliilta onnettomuuksilta. Erilainen ylläpito maksaa vaivaa ja joskus rahaakin. Silloin kuitenkin voit itse ennakoida milloin ja jopa paljonko. Jos et osaa, etsi apua netistä ja ystäviltä. Lainaa välineitä ja turvaa tarvittaessa ammattilaiseen. Kuitenkin hyvin monet tärkeät toimet on helppo hoitaa itse. Vaikkapa tuo mainittu suihkukaivon säännöllinen puhdistus voi pelastaa koko kodin vesivahingolta. Tähän osastoon voisi kuulua myös oma terveys tai edes hampaat.

– Valmis yllätyksiin? Juuri nyt ulkona riehuvat kesäiset myrskytuulet. Mitä tekisit, jos sähkösi katkeaisivat nyt? Mitä jos aamulla paikallinen vesilaitos ilmoittaa juomaveden saastuneen? Mitä jos lapset tai lemmikit laittavat hellan päälle ja silikoninen muffinssivuoka syttyy tuleen? (Näin kävi meillä pari kesää sitten.) Mitä jos heräät yöllä vatsatautiin? Onko sinulla riittävät taidot, välineet tai ihan konkreettiset eväät tämänkaltaisiin tilanteisiin? Kenet voit pyytää apuun?

– Virkisty. Kukaan ei voi välttyä kaikelta negatiiviselta. Siksi mielessämmekin usein kulkee negatiivisia ajatuksia. Sitä ei voi estää. Eikä pidäkään. Se mitä voi tehdä, on välttää pahoihin ajatuksiin jumittuminen ja niiden ruokkiminen. Parasta on, jos löytää tavan käsitellä kaikkia tunteitaan ja ajatuksiaan ja niin antaa niiden lipua pois mielestään. Joskus tähän tarvitaan raskaamman sarjan apua mutta arjessa voi tehdä ennaltaehkäiseviä toimia kuin myös ensiaputoimia. Mistä pidät ja missä rentoudut? Millaiset toiminnot tuottavat pitkän aikavälin tyydytystä elämässäsi? Joku urheilee ja toinen taiteilee. Yksi pakenee luontoon ja toinen verstaaseen. Joku opiskelee ja osa kotoilee. Tärkeintä on löytää asioita, jotka todella sopivat itselleen. Kyse ei ole muottiin tunkeutumisesta vaan itsensä kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta. Näin on mahdollista löytää omia selviämiskeinojaan ja kasvattaa henkistä kestokykyään. Ja liikuntaan turvaavat tunnustavat vanhan sanonnan sanoin terve sielu terveessä ruumiissa.

– Verkostoidu. Vaikka osa meistä nauttiikin yksin olemisesta, on muista ihmisistä iloa ja hyötyä. On sanottu, ettei ihmisen olo hyvä olla yksinään. Se on totta. Toiset ihmiset laittavat useimpien meidän kohdallamme itsekkäitä pyrkimyksiä sopivalla tavalla aisoihin ja opettavat meitä elämään enemmän muita varten. Toiset ihmiset opettavat meitä sopimaan asioita ja tekemään kompromisseja. Toiset ihmiset muodostavat myös tukiverkkoja, oppimisympäristöjä, voimaryhmiä ja melkein mitä tahansa. Panosta olemassa oleviin ihmissuhteisiisi, hakeudu turvallisiin ihmisyhteisöihin ja harrastuspiireihin. Arvioi, mitkä ihmissuhteet kuluttavat ja mitkä auttavat jaksamaan. Vältä tuhoisaa seuraa. Pyydä apua ja anna myös vuorostasi. Vietä aikaa myös oman kuplasi ulkopuolella ja opettele kuuntelemaan kaikenlaisia ihmisiä. Silloin opit paljon myös itsestäsi.

– Minkä varassa seisot ja kaadut?Jos olet lukenut tämän päivityksen ulkopuolelta, luulen sinun huomanneen kirjoittajan tunnustavan kristillistä uskoa. Siis muutenkin kuin vanhojen töiden puolesta. Silloin onnen ja onnettomuuden takana ja takaajana seisoo lopulta joku toinen. Siksi en voi enkä osaa suositella mitään muuta maailmankatsomusta turvaksi elämään ja kuolemaan. Kuitenkin voin aavistaa, että jokainen joka ammentaa merkitystä oman napansa ulkopuolelta mistä syystä tahansa, voi seistä vakaammin vaikeiden aikojen keskellä kuin se joka on yksin itsensä varassa ja itseään varten. Voisivatko menneen maailman tuulista tulleet uhat herättää kyselemään apua sieltä mitä myös pidettiin menneisyyden tuulina?

Voisimmeko näillä ja muilla ajatuksilla olla vähän vahvempina nyt ja tulevaisuuden edessä? Ja mielellään niin ettemme kävelisi niiden ohitse jotka ovat heikoilla.

69# Kuulut kotirintamaan!

– Nyt ei kannata pudota, kävi mielessä kun joka keväiseen tapaan olin leikkaamassa omenapuun ylöspäin alati haluavia oksanalkuja. Etäopetuksen liikuntatunti oli juuri päättynyt. Alakoulu oli lähettänyt päivälle vaatimuksen ulkoilusta. Liikuntaa tuli ehkä ajateltua vähemmän mutta pihaa katseltiin, jäitä hakattiin ja polkupyörä huollettiin. Kävi kotikoululainen pienellä koeajollakin. Sitten siirtyi hiekkalaatikolle sisaruksien touhuja katselemaan. Itse siirryin kasviopin pariin ja hyökkäsin omenapuiden kimppuun. Onneksi on edes pieni piha, ajattelin. Pääministeri väläytti jo mahdollisuutta ulkona liikkumisen rajoittamiseen, jos nykyisiä ohjeita ei noudateta. Pysytään siis kiltisti kaukana toisistamme niin ei huvipyöräilyä kielletä. Nyt on kyse yhteisestä kamppailusta.

Sama ajatus jatkui, kun jalka lipsahti omenapuun rungosta. Parempia otteita hapuillessa mielessä vilahti paitsi harmi edellistä omistajaa kohtaan, joka on päästänyt puun niin isoksi, mutta myös halu olla joutumatta kuormittamaan terveydenhuoltoa puusta putoamisen takia. Ajattelin, että siellä etulinjassa valmistaudutaan kiireisiin aikoihin.

Oikeastaan kielikuva ei ole aivan oikea. Kiireisiin aikoihin valmistautuminen varmasti on. Juuri paikallisessa lehdessä kerrottiin vaikeudesta, kun hoitajia ja lääkäreitä on kotona ihan tavallisen flunssan takia. Varmasti osa olisi muunlaisena aikana töissä. Kuitenkaan terveydenhuolto ei ole varsinaisesti tämän koronakonfliktin etulinja. Siellä kyllä tehdään paljon työtä epidemian leviämisen estämiseksi. Samoin siellä tapahtuvat ne taistelut, kun ihmisiä joutuvat hakeutumaan sairaalahoitoon. Siellä tapahtuvat myös ne kamppailut eloonjäämisestä, joita nyt yritetään vähentää. 

Vanhastaan sodissa ja konflikteissa taistelut tapahtuvat rintamalla. Sitten on kotiseutu eli niin sanottu kotirintama. Kotirintama nimi välittää viestin siitä, että kotiseutu ei ole irrallinen muusta kamppailusta. Kamppailu on ollut mahdollista hävitä kotirintaman tuesta huolimatta. Kuitenkin ilman kotirintaman tukea, mitään kamppailua on lähes mahdotonta voittaa etulinjassa. Kotirintama on kautta aikojen ollut välttämätön taistelutahdon ylläpitäjä. Kotirintamalla on myös tuotettu tavaraa ja varusteita. Suomessa sotien aikana oli tapana järjestää kaikenlaisia keräyksiä sotilaiden ja sotatalouden tarpeisiin. Yleisenä sääntönä on ollut, että mitä enemmän kotirintamalta saadaan lähetettyä tavaraa taistelukentille, sitä parempi.

Taistelussa Koronaa vastaan tilanne on oikeastaan juuri toisinpäin. Ensinnäkään tämä taistelu ei ole luonteeltaan talvisota. Taistelua ei käydä siellä jossakin. Sitä ei käydä sotilaiden eikä pelkästään terveydenhuollon henkilöstön voimin. Kotirintama ei vain odota, kerää tavaraa ja kirjoita kirjeitä. Kamppailu epidemiaa vastaan muistuttaa enemmän Vietnamin sotaa, Afganistania, Irakia tai mitä tahansa epäsymmetrisen taistelun kenttää. Etulinjaa ei ole. Vihollista ei näe vaan se on kaikkialla. Kotirintama ei ole valtameren takana eikä taistelu siellä jossakin. Epidemiaa vastaan jokainen taistelee ikään kuin etulinjassa. ”Kotirintama taistelee!”, olisi vanhan ajan moraalijulisteissa sanottu.

Jos pidetään kiinni tuosta vanhasta jaosta etu- ja kotirintamaan, on kotirintaman tehtävänä nyt toimittaa mahdollisimman vähän rintamalle. Monissa maissa on vedottu kansalaisiin, ettei esimerkiksi hengityssuojaimia ostettaisi yksityiseen käyttöön vaan ne varattaisiin terveydenhuollon käyttöön. Kuitenkin tällainen materiaalinen tuki on toissijaista. Siinä vaiheessa, kun terveydenhuollon varastot tyhjenevät ja hoitokapasiteetti loppuu, on aivan sama mitä kansalainen suojainten yms. kanssa tekee. Kotirintaman tehtävä on toimittaa mahdollisimman vähän potilaita sairaalahoitoon. Silloin tulee vähemmän taistelua tehohoidossa, vähemmän riskiä kapasiteetin ylitykselle ja vähemmän vältettävissä olevia kuolemia. Ainoa tapa tähän on vähentää tartuntoja. Eli vähentää kontakteja kuten nyt on painavasti pyydetty ja kehotettu. 

Tällainen taistelu on tylsä. Ei voi kääriä hihoja, ei tarttua asiaan ja kurmottaa vihollista. Ei niin että se näkyisi. Voitto tässä taistelussa on niinkin tylsä, ettei sitä oikeastaan näe. Voitto näkyy siinä, ettei kriisiä terveydenhuollossa tule. Voitto on sekin, jos sitä ei nähdä pahana. Täydellinen voitto on se, jos kuukauden päästä kaikki saamme sanoa: ”Ihan turhaan tämä kaikki tehtiin. Ei mitään kriisiä tullut.” Juuri silloin tämä kaikki olisi onnistunut yli odotusten. 

Nyt siis hitaasti ja rauhallisesti. Epidemia vihollisena vaatii aikaa. Tulosta ei nähdä huomenna vaan vasta pidemmän ajan kuluttua. Kurmotetaan vihollista pesemällä käsiä, käyttämällä käsidesiä, välttämällä turhaa liikkumista ja mikä vaikeinta, pysymällä kaukana. 

Havahduin ajatuksista, kun hiekkalaatikolta saapuva leikki-ikäisemme kyseli jälleen lähistöllä asuvan ainoan ja parhaan kaverinsa perään:

”Tuleeko Saara-siili* (nimi muutettu) tänään meille?” ”Ei, ei voi tulla.” ”Tuleeko huomenna?” ”Ei, ei voi tulla huomennakaan.” ”Tuleeko joskus?” ”Tulee, tulee joskus.” ”Milloin!!” ”Huokaus”

Koville tulee tämä taistelu ottamaan.

65# Korona tuli kouluun

”Ohjeita koronavirusepidemiaan varautumiseen

Kiinasta alkuvuonna käynnistynyt uuden koronaviruksen aiheuttama COVID- 19 tartuntatautiepidemia tarkoittaa varautumistoimien tehostamista myös työpaikoilla. Minkäänlaiseen paniikkiin ei ole aihetta, mutta asiaan on kuitenkin hyvä suhtautua vakavasti ja varautua epidemian leviämiseen.

Näin meidät toivotettiin talvilomalta tervetulleiksi kouluun. Loman aikana eri tahot olivat selvästi heränneet. Samana päivänä, kun koulun järjestelmässä vilahti Korona-tiedotus, tulivat saman sisältöiset tiedotteet kaikkien lasten päivittäisistä seikkailupaikoista. Koulullakin jo huhuttiin nursing-ryhmässä pidetystä hengityssuojaimesta. 

Aasiassa oli jäänyt kiinni joukkio joka pesi, pakkasi ja myi käytettyjä suojaimia. Muutama vähän käytetty löytyy meiltäkin puhallusvillan kanssa toimimisen jäljiltä. Kuinkahan paljon tästä uskaltaisi pyytää? vain vähän lasten pelleilyissä pidetty.

Korona virukseen liittyen olemme ehtineet koulussa vääntää monta hyvää vitsiä ja kaivaa netistä useamman meemin. Samalla tiedämme, että kyse on vakavasta asiasta. Jokainen sairastuminen, kuolema ja näiden pelko on jonkun henkilökohtainen tragedia. Myös välilliset haittavaikutukset koskettavat monien elämää. Tätä ei kenenkään tule väheksyä. Hoitoalalle suuntautuneina me kuitenkin sisäistämme, että tämä tauti on yksi muiden joukossa. Niitä tulee ja niitä menee. Samalla kuitenkin tunnistamme, että jokainen meistä on säännöllisesti tekemisissä niin sanottujen riskiryhmien kanssa. Harjoittelujaksokin lähestyy.

Koska aihe on myyvä ja kiinnostava, on netti ja uutisointi täynnä erilaista tietoa, tietäjää ja tarinan myyjään. Ei pidä lähteä sensaatiota lietsovan median ajamaksi. Siitä seuraa vain pelkoa ja paniikkia. Kannattaa ajatella itse asiaa rauhallisesti. Siinä auttaa viranomaistietojen seuraaminen. Vaikka viranomaiset ovat joskus hitaita, joskus nopeita, joskus yli- tai alireagoivia, joskus oikeassa ja joskus jopa väärässä, on heillä käytettävissään keskimäärin paras tieto ja parhaat asiantuntijat. Aihetta miettiessäsi voit ottaa tavaksi tarkistella vaikkapa thl:n sivuja. Siellä kukaan ei vedätä sinua tahallaan. 

Monet Koronan vaikutukset ovat jo nyt välillisiä. Suuret sulkutoimenpiteet vaikkapa Kiinassa ovat laittaneet talouden pyörät paikoin pysähdystilaan. Jos tällaiset normaalia elämää rajoittavat toimenpiteet jatkuvat ja laajenevat eri puolilla maailmaa, on teollisuuden tarvitsemien osien ja tuotteiden tilausten kohtalo vaakalaudalla. Samoin matkailuala on kokenut huomattavia iskuja liikenteen hidastuessa taivaalla. Paikallisesti karanteenialueet vaikuttavat ymmärrettävästi palveluiden kysyntään ja palvelualoille voi tulla jotakin rajoitustoimia. Näillä aloilla toimivien on hyvä aika tarkastella kulutustottumuksiaan ja miettiä mahdollisia säästökohteita oman talouden puskureiden vahvistamiseksi. Ylipäätään maailmantalous saattaa olla vaarassa ajautua alamäkeen ja silloin lomautukset, irtisanomiset ja työtuntien vähennykset voivat olla edessä monilla aloilla myös meillä.

Jo hyvän aikaa maailmalla on huudeltu hengityssuojainten perään. Joissakin maissa on valiteltu kaikenlaisen terveydenhoidossa tarvittavan materiaalin loppumista. Pahiten tilanteesta on kärsinyt monien talouspakotteiden kohteena oleva Iran. Suomessa on vakuuteltu materiaalin riittämistä. Lainsäädäntö velvoittaa monenlaisen materiaalin varaamista eri tasoilla. Lait velvoittavat sairaaloita, apteekkeja ja maahantuojia kutakin pitämään tavaraa varastossa. Määriä ei ole kommentoitu mutta Suomessa on vanhastaan ollut hyvät perinteet ja lainsäädäntö poikkeusoloihin varautumisessa. (Kirja-suositus: Suomen huoltovarmuus) Hyvinä aikoina toki on yleensä taipumus vähentää huonoihin varautumista. Toivottavasti tätä ei jouduta testaamaan pohjia myöten.

Varmaa kuitenkin on, että levitessään Korona voi haastaa jopa Suomen laadukkaan terveysjärjestelmän. Asia johon jokainen voi vaikuttaa, on päivystystoiminnan resurssit. Tautiepäilyjen todennäköisesti levitessä ja tartuntamäärienkin kasvaessa suuri vaara piilee kausiflunssansa kanssa Koronaa pelkäävien ihmisten virrassa kohti terveyskeskuksia. Paniikinomaisen kansainvaelluksen sattuessa suuri määrä työtä ja resursseja tultaisiin käyttämään aivan tavallista flunssaa ja influenssaa sairastavia testaillessa. Samoin todellisten Korona tapausten määrän kasvu voi kuormittaa järjestelmää. Siksi jokainen voisi tehdä pienen tarkistuksen oman kotinsa lääkekaappiin. Sinne ei pidä mennä keräilemään juuri nyt apteekista vuosien tarvetta kaikkea mahdollista. Mutta onko siellä tarpeeksi yhden flunssan tai kuumeen kanssa selviämiseen? Onko siellä laastaria ja muuta haavanhoitoon tarvittavaa? Onko siellä kuumemittari? Löytyykö siellä helpotus yhteen vatsa- tai oksennustautiin? Taudin iskiessä ei ole mukava rynnätä apteekkiin. Eikä joka vaivan takia ole normaalistikaan hyvä rynnätä päivystyksiä kuormittamaan. Pieni varautuminen antaa mahdollisuuden tuumailla tilannetta rauhassa kotosalla. Tarvittaessa on myös hyvä käyttää päivystyksien neuvontanumeroita. Niihin vastaa aina erittäin asiantunteva hoitaja, joka osaa arvioida oireiden perusteella hoitoon hakeutumisen tarvetta.

Lääkekaapin ohella voi olla hyvä koeponnistaa muutenkin oman kotinsa sairauden tai häiriön sietokyky. Edelleenkään en sano, että pitäisi rynnätä kauppoihin hakemaan puolen vuoden ruoka- tai vessapaperivarastoja. Mutta voisitko ensi kauppareissulla ostaa yhden paketin enemmän vaikkapa lempipastaasi? Voisitko ottaa tavaksi ostaa käyttämääsi tuotetta ennen kuin edellinen pakkaus loppuu? Tai mahtuisiko kotiisi pakkaus enemmän sitä vessapaperia tai nenäliinoja? Pitämällä huolen siitä, ettei kaikki ole koko ajan lopussa, pystyy antamaan itselleen liikkumavaraa kaupankäynnin suhteen mutta toisaalta mikään ei mene haaskaukseen. Martat ohjeistavat niin sanotusta kotivarasta. Soveltamalla sitä omiin ruokailutottumuksiinsa, voi helposti kehittää kotiin pienen ja kiertävän ruokapuskurin. Tilan ja halun salliessa sitä voi kasvattaakin. Kuitenkin yhteistä etua ja maailmalla nähtyä kauppapaniikkia vähentää huomattavasti se, jos mahdollisimman monella olisi kotonaan vähän puskuria. 

Pelko myy. Siksi Korona myy. Virus ja sen aiheuttama sairaus on asia, josta rikkaus ja länsimainen elintaso ei välttämättä pelasta. Toisin on nälän tai likaisen juomaveden aiheuttamien sairauksien suhteen. Niihin joutuu kuolemaan vain jos on köyhä, kolmannen maailman asukas tai sodan repimässä maassa. Milloin olet viimeksi kuullut uutisia näistä uhreista? Pelko myy. Siksi Korona on kaikkialla mediassa. Siksi se täyttää mielemme ja herättää pelkomme. Samalla se muistuttaa, ettemme ole koskemattomia. Me nälkää, janoa ja sairauksia näkemättömät saatamme usein ajatella, ettei mikään voi meihin koskea. Ehkä on aika herätä huomaamaan oman koskemattomuutemme valheellisuus. Voisiko tämä kokemus auttaa näkemään muiden hätää lähellä ja kaukana?

Tänään käänsin aiheen äärellä syntyneen blogin amerikkalaisen ystävyyskirkkomme lehdestä. Huomasin ajattelevani hyvin samalla tavalla. Jaan sen tässä alla. Alkuperäisteksti Roy Askins

Mitä jos en voi paeta ruttoa?

Vuonna 1527 Luther kirjoitti kirjeen ystävälleen ruton riehuessa Euroopassa ja taudin iskiessä sekä ystävän kotiseudulle Sleesiaan että Lutherin omaan kotikaupunkiin Wittenbergiin. 

1300-1500 luvuilla Mustasurma ja muut ruttotaudit tappoivat 75–200 miljoonaa ihmistä Euraasiassa ja vaikutti vastaansanomattomalla tavalla Euroopan historiaan. Kirput kuljettivat vaarallista bakteeria, jotka aiheuttivat tulehdusta ja turvonneita kyhmyjä sairastajan iholla. Joskus nämä kyhmyt räjähtivät märkärakkuloina. Joskus ne levisivät kaikkialle ruumiiseen. Yleensä sairaus tappoi uhrinsa viikon sisällä.

Ruton iskiessä kaupunkiin, rikkaat yleensä pakenivat maaseudulle. Lutherille esitettiin yksinkertainen kysymys: Pitäisikö kristityn paeta tätä kammottavaa sairautta?

Me emme voi paeta uudenlaista Korona-virusta maaseudulle. Millä tavalla kristityn tulisi elää, kun hän ei voi paeta lähestyvää sairautta?

Elä kastettuna

Kaste ei ole taianomainen manaus, joka pitää kristityn turvassa. Mutta kasteessa Pyhä Henki yhdistää kristityn Kristukseen ja Hänen ylösnousemukseensa. Apostoli Paavali kirjoittaa: Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. (Room. 6:4)

Kastettuna eläminen on sitä, että uskoo ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa (Room. 8:31-39). Elät kastettuna, kun naurat paholaisen yritykselle aiheuttaa sinulle pelkoa ja kauhua. Luther sanoo: ”Lähetä nämä kaikki kauhut suoraan takaisin hänelle.” Ole luottavainen, älä pelkää kuolemaa – olet yhdistetty Kristukseen.

Kuitenkin kuolema odottaa meidän jokaisen näköpiirissämme sillä synnin palkka on kuolema. (Room. 6:23). Tai Lutherin sanoin: ”Koska kuolema on rangaistus, jonka Jumala on laittanut päällemme synnin tähden, meidän tulee olla kuuliaiset Jumalalle ja varmana uskossa odottaa rangaistustamme.”

Kristus on kuolemallaan maksanut syntimme rangaistuksen. Siksi vaikka odotamme fyysistä kuolemaamme, saamme odottaa sitäkin ylösnousemustoivon kanssa. Kastettuna elävä ei pelkää tappavaa ruttoa tai mitään tautia. Ei enempää kuin hän pelkää ja rakastaa Jumalaa ja luottaa yksin Häneen.

Täytä kutsumustasi kuolemaan asti.

Kristityt täyttävät kutsumustaan lähimmäisiään kohtaan. Aviopuolisot pitävät huolta toisistaan, vanhemmat huolehtivat ja suojelevat lapsiaan. Samoin lapset pitävät aikanaan huolta vanhemmistaan.

Pastori pysyy paikoillaan ja pitää huolta myös kuolevista seurakuntalaisistaan. Hän pysyy rutonrepimien kuolinvuoteiden vierellä ja todistaa heille Kristuksesta. Lopulta hän hautaa heidät. Samoin lääkärien ja muiden hoitotyön ammattilaisten tulee pysyä paikoillaan ja hoitaa potilaitaan.

Liikkeenharjoittajien tulee jatkaa toimintaansa, jotta heidän työntekijänsä voivat turvata perheittensä toimeentulon. Vanhempien tulee yhä pitää huolta lapsistaan ja vastavuoroisesti aikuisten lasten täytyy pitää huolta ikääntyvistä vanhemmistaan.

Kristityllä on velvollisuuksia myös ystäviään ja muita lähimmäisiään kohtaan. Kristityn tulee huolehtia myös sairastuneista lähimmäisistään. Joskus siihen kuuluu sairaudelle altistuminen ja jopa tartunnan saaminen. Kuitenkin Luther sanoo: “Joka ei tee näin lähimmäiselleen vaan hylkää hänet onnettomuuden hetkellä, on Jumalan silmissä murhaaja.”

Älä koettele Jumalaa

Jumalaa ei tule koetella kuolevaa lähimmäistä palvellessa. Lutherin päivinä osa ihmisistä kieltäytyi tarttumasta toimeen ruton suhteen. ”He sanovat, että se on Jumalan rangaistus. Siksi jos Hän tahtoo suojella heitä, he voivat selvitä ilman lääkkeitä ja varotoimenpitetä. Tämä ei ole Jumalaan luottamista vaan pikemminkin Hänen koettelemistaan.”

Varomaton ihminen ei koettele vain Jumalaa. Hän asettaa vaaraan myös perheensä terveyden. Käytä siis lääkkeitäsi, käytä suojavarusteita, jos ne ovat tarpeen. Noudata lääkärin ohjeita ja vältä taudin leviämistä oman toimintasi kautta. Luther rohkaisi lukioitaan ”pitämään kotinsa puhtaina”. Tänään se voisi tarkoittaa viranomaisten ohjeiden seuraamista.

Kun mahdollista, seuraa virallisia ohjeita. Älä luovu toivostasi Kristukseen Jeesukseen. Samalla Herra on antanut meille myös muita auttajia. Me noudatamme terveen järjen käytäntöjä lähimmäisemme parhaaksi.

Lopuksi

Kaikissa asioissa, ripustaudu Kristukseen. Mene jumalanpalvelukseen. Tunnusta syntisi. Omista syntien anteeksiantamus. Nauti Herran ruumis ja veri, joka on puhdas ja kokonaisvaltainen parannuskeino lahjoittamaan pelastuksen ja lohdutuksen. Jos sairastut, älä pelkää pelkästään sairautta ja sen vahinkoa ruumiille. Sen sijaan pelkää Häntä, joka voi heittää sekä ruumiin että sielun helvettiin. Hän itse valitsi kuolla puolestasi. Niin Hän on sovittanut sinut kaikesta ruumiin ja sielun sairaudesta.