33# Kansalaistaitoja opettelemassa – osa 1

Miten toimin onnettomuuspaikalla tai sairaskohtauksen sattuessa? Marraskuun viikkoihin on mahtunut elämän perustaitoja. Olemme osallistuneet esimerkiksi perinteiselle ensiapukurssille. On käyty siis läpi toimimista onnettomuuspaikalla, menettelyä vamman äärellä ja pieniä henkeä pelastavia tekoja. Parin kanssa on käännelty kylkiasentoja, tutkittu vammoja ja hengitystä ja taputettu vierasesinettä pois. On kannattanut olla hyvissä väleissä muiden kanssa.

Työelämässä olen saanut pitää ensiaputaitoja yllä säännöllisesti. Työnantaja on kannustanut, mahdollistanut ja lopulta jopa vaatinut kursseilla käynnin. Välillä taitoja on saanut soveltaa myös käytännössä. Tähänkin syksyyn lähtiessä omistin voimassa olevan EA1 kortin. Kuitenkin halusin tulla mukaan syksyn kurssille koulussa. Sisältö on aivan sama EA1. Osa luokasta oli hakenut AHOTtia. Mutta jo meidän pienryhmästämme löytyi monia, joilla oli kortti voimassa ja kurssille oli tultu siltikin. Yleisesti pidimme taitojen kertausta hyödyllisenä. Monia kursseja itse käyneenä, luotin myös siihen, että jokainen opettaja pitää kurssin omalla tavallaan. Valmiiden materiaalinen sisällä on tilaa liikkua ja painottaa. ja näin kävi nytkin. Varmasti käytyjen kurssien myötä myös nämä ensiapuataidot karttuvat ja on helpompi yksilöidä kursseilta uusia asioita tai painotuksia. Mutta kyllä opettaja tosiasiassa vaikuttaa paljon. 

Tämän kurssin opettajalla oli vankka kokemus akuuttihoidosta. Niin näillä kouluttajilla yleensä on. Kuitenkin pidin juuri hänen tavastaan paitsi teroittaa selkeitä yksityiskohtia ja merkityksiä. Myös maallikoille annettavaa ensiapuohjetta yksinkertaistetaan jatkuvasti. Toisaalta me tulevina ammattilaisina saimme kuulla aavistuksen monimutkaisempia vivahteita, syvempää taustatietoa ja myös rehellistä pohdintaa siitä, miten mahdottomiakin tilanteita tulee eteen. Armollisesti hän sanoi meille, että kokeneenkin ammattilaisen voimat, vireystila ja siten koko valmius toimia, vaihtelee suuresti eri aikoina. Töissä hän soisi toki itsensä ja jokaisen olevan mahdollisimman hyvässä fyysisessä ja henkisessä valmiudessa hätätilanteiden varalta. Mutta vapaa-ajalla rautainen ammattilainenkin voi saapua tilanteisiin hyvin rajatulla toimintakyvyllä.  Esimerkiksi syömätön lounas, taakse jäänyt työviikko tai lapset auton takapenkillä voivat kaikki horjuttaa toimintakykyä yllättävällä tavalla. Silloin mennään sillä mitä on, opettaja lohdutti. Siitä ei voi kukaan jälikäteen syytellä. 

Ensimmäisen päivän päätimme hikisesti ja harjoittelimme elvytystilannetta realistisen, noin kahdenkymmenen minuutin, ajan. Vaikka kukaan ei toiminut yksi, olivat sykkeet kuitenkin koholla, polvet kovilla ja osalla ranteet korujen ja kellojen myötä kolhuilla. Henkistä kuormitusta ei simuloitu. Se on kuitenkin yleensä merkittävässä roolissa tässä niin sanotussa maallikkoelvytyksessä. Elvytettävä kun yleensä on läheinen ja tilanne yllättävä. Mukana harjoituksessamme olivat myös vauvanuket ja teini-ikäisien torsot. Aika vakavalla mielellä näiden vauvojen kanssa kyllä treenattiin.

Näiden vauvojen kanssa harjoitellessa saattoi nähdä aavistuksen vakava ilmeisempiä opiskelijoita.

Miten osata toimia oikein? Valtakunnan laki edellyttää jokaiselta auttamisvelvollisuutta. Jokainen pulaan joutunut toivonee, että jokainen paikalle osuva auttaa siihen asti, kunnes joku osaavampi saapuu. Taitoja ei keneltäkään laki edellytä. Jonkinlaisena vähimmäistekona vakavassa tilanteessa voitaneen pitää soittoa hätänumeroon. 112! 

Hätäkeskuslaitos ohjeistaa itse näin: 

Milloin soitat hätänumeroon 112?

  • Kun kohtaat hätätilanteen tai tarvitset kiireellisesti viranomaisapua paikalle.
  • Kun tiedät tai epäilet hengen, terveyden, omaisuuden tai ympäristön olevan uhattuna tai vaarassa.

Soita hätänumeroon 112 esimerkiksi, kun

  • huomaat onnettomuuden tai tulipalon
  • huomaat meneillään olevan tai tapahtuneen rikoksen
  • on tarvetta ambulanssille tai sosiaaliviranomaiselle

Muistisääntö:

1 Kiireellinen hätätilanne? 
1 Soita 112. 
2 Vastaa kysymyksiin.

Itse tykkään kovasti tästä viimeisestä ohjeesta. Jos saa linjan auki, on saanut paikalle koulutetun ihmisen, joka voi omalla toiminnallaan paitsi arvioida tilannetta, myös ohjeistaa fyysisesti paikalla olevaa auttajaa. Vaikka kokosi itse olevansa täysin taidoton, tulisi osata soittaa apua. 

Missä tarvitaan apua? Tämä on keskeinen tieto hätänumeroon soittaessa. Aina emme kuitenkaan hahmota sijaintiamme tai tiedä olinpaikkamme osoitetta. Pitkällä automatkalla ei aina tiedetä edes kuntaa, jonka alueella ollaan. Ei hätää, sanoisi varmasti ostos-tv. Puhelimeen voi ladata ilmaiseksi 112 sovelluksen. Asetuksia muokkaamalla, se ei syö puhelimen akkua tyhjiin mutta heti hätäpuhelun alettua jäljittää puhelimen sijainnin ja ilmoittaa sen automaattisesti hätäkeskukseen. Omassa puhelimessani paikannustarkkuudeksi ilmoitetaan juuri nyt kymmenen metriä. Melkoinen apu hätätilanteeseen. Oletko sinä jo ladannut tuon sovelluksen? Entä oletko ladannut sen vanhempiesi tai lastesi puhelimeen? Tee se. Se voi joskus pelastaa jonkun ja ehkä jopa sinut. 

Kun juttelen oman lähipiirini kanssa, huomaan etteivät kaikki halua puhua hätätilanteista tai niihin varautumisesta. Ei haluta ajatella, kun se on niin kurjaa aihe. Ymmärrän sen. Kurjia tällaiset aiheet ovat enkä itsekään suunnittelisi puhua niistä juhlapuheissa tai jotakuta piristääkseni. Paitsi jos haluan kertoa hänen olevan tämän vuoksi paremmassa turvassa. Kurjia asioita on kuitenkin hyvä ajatella. Etukäteen on hyvä suunnitella. Samalla tulee harjoiteltua niiden kurjien asioiden kohtaamista henkisesti. Urheilijatkin turvautuvat mielikuvaharjoitteluun. Sillä tavalla voi suoriutua sitten oikeassa tilanteessa. Lähtökohtaisesti olisin vähän huolissani, jos joku ei halua ajatella tällaisia asioita tai taitojen hankkimisia etukäteen, koska ne tuntuvat niin kurjilta. Sanoisin että, kurjastakin voi tulla vähemmän kurjaa, jos on jotenkin valmistautunut tuota kurjuutta hallitsemaan. Tai ehkei hallitsemaan mutta selviytymään. Ainakin itsensä kanssa on helpompi elää jälkikäteen, kun ei joutunut seisomaan sivussa kädet taskussa.

Missä ensiaputaitoja voi oppia? Huhu kertoo, että ensiapukoulutus vapautuu lähiaikoina. Toistaiseksi Suomen Punainen Risti on ainoa koulutusten tarjoaja. Heidän sivuiltaan, voi hakea koulutuksia omalta alueeltaan. Keskikokoisessa kaupungissa kursseja järjestetään useita joka vuosi. Kansalaisopistot saattavat tarjota omassa ohjelmassaan samoja kursseja. Hätäensiapukurssi on kestoltaan kahdeksan tuntia. Työnantajaltaan voi kysyä myös mahdollisuuksia kurssin järjestämiseen. Olisiko se vähän erilainen TYKY-päivä? 

Ole rohkea! Toivottavasti et joudu koskaan olemaan!

16# Murse in action!

– ”Lastenpäivystys, sairaanhoitaja”. Näin avautui kontakti melkein kuin kollegan kanssa.

Viime perjantaille oli luvattu hyviä revontulia. Oli pitkä viikonloppu. Töistäkin vapaata. Kyläpaikkaan asetuttu. Aika hyvä alku viikonlopulle. Revontulia ei kyllä taivaalta löytynyt. Kuitenkin maaseudun pimeydessä tähtitaivas oli vaikuttava koko perheen mielestä. Pienin ei uskaltanut pitkäksi aikaa pimeään jäädä, vaan palasi sisälle jatkamaan iltatoimia. Mutta vanhempien pienten kanssa jatkettiin niskat kenossa katselua. Puhuttiin tähtien määrästä, avaruuden koosta ja niistä kaikista tähdistä jotka näkyvät vain vaaleampien alueiden osina pimeydessä. Oli hyvä hetki. Tällaisia irtiottoja tarvitaan ennen hammaspesua. 

Kuulin nimeäni huudettavan ovelta. D-vitamiini oli pienimmän nenässä. Mitähh!? Suomen syksyssä ja talvessa meillä on ollut tapana antaa lapsille 20µg päivässä luuston vahvistusta.Sellainen hedelmäinen purutabletti. Halkaisija 7mm – näin mittasin sitten puhelun aikana Leathermanin viilan laidalla. Tällainen oli jotenkin päätetty työntää nenään. Tällaista ei ole meillä käynyt vaikka monta vuotta on vitamiineja syötetty. Ei ollut kuulema tällaista hoitajallekaan sattunut – meni kysymään neuvoa kokeneemmalta. Joltakin kai joka on nähnyt nenissä legot, herneet ja kaiken muun. Ehdin ihmetellä, miten hyviä tyyppejä näihin lastenpäivystyksiin valikoituu. Koskaan en ole hoitajia joutunut kauhistelemaan. Mutta nyt taas puhelin oli täynnä lämpöä ja huolenpitoa. Täsmällisiä ja lyhyitä kysymyksiä. Selvästi kyky kuulla vastauksia. Joku joka ansaitsi täysin palkkansa. Näin vaikka joutuikin kysymään neuvoa toiselta. Ammattitaidon ja rohkeuden merkki sekin. 

– ”Oletteko varma että se on siellä nenässä, oli ollut ensimmäinen kysymys”. Kyllä. Otsalampun valossa se näkyi jossakin siellä mihin ei uskoisi nenän ulottuvan. Sormet syyhyten harkitsin jo, kumpia EA-laukun pinseteistä tässä voisi käyttää. Pohdin vielä hetken omaa kompetenssiani ja itkuisen lapsen tempoilevaa päätä. Päätettiin siis sittenkin soittaa asiantuntijalle.

– ”Kyllä se sinne varmasti sulaa mutta kysyn vielä kirurgiselta hoitajalta, olisi kurja jos joutuisitte turhan takia tänne lähtemään”.  Niinpä. Tähdet näkyvät hyvin maaseudulla. Maaseudulta vain on yli tunnin matka perjantai-iltana päivystävään ensiapuun. Mielessä ehti käydä etuoikeutettu olo arjesta joka meilläkin normaalisti pyörii keskussairaalan naapurissa. Sukulaisiaan ei vain voi valita. Ei varsinkaan heidän asuinpaikkojaan. Tänä perjantaina matka olisi pitkä. Miten lapsille tapahtuukaan aina reissussa jos tapahtuu? Lopulta tulimme kuitenkin tulokseen että seuraavan vuorokauden puolelle kestävää matkaa ei tarvinnut aloittaa. Vakuututtuaan hengitysoireiden puuttumisesta ja pienen nenäänvetäjän rauhallisesta olosta, hoitaja antoi muutamia ohjeita tulevaa yötä varten. Kyseli vielä tiedot ylös siltä varalta että soittaisimme uudestaan, tilanteen ehkä muuttuessa. Lempeät hyvän yön toivotukset seurasivat. Kiitos!

Kumpaa olisit itse käyttänyt?

D-vitamiini nenässä ei ole erityisen kammottava tilanne. Kuitenkin kuvaavaa on, miten tämäkin tapahtui. Ei sitä odotettu eikä ennakoitu. Elämässä voi yrittää varoa ja varoittaa. Lapsia täytyy usein kontrolloida kun eivät vielä tiedä. Voi koittaa itse ennakoida ja varautua. Siksi niitä pinsettejäkin mukana oli. Täytyy yrittää vähentää riskejä ja vahinkoja. Mutta joskus vain tapahtuu. Vahinko tulee usein täysin varoittamatta ja uskomatta että niin voisi käydä. Ei se kysele lupaa tai parempaa aikaa. Sen jälkeen voi yrittää hallita ja useimmiten vain selviytyä.

Nyt selvittiin vähällä. Luokkalaiset kyselivät sopivasti whatsappissa illan meininkejä. Sain lähettää raportin ja toivottavasti naurattaa osaa. Juuri keskiviikkona oli tutustuttu nenän rakenteeseen. Sitä en puhelimeen kehdannut mainita.