104# Toisen vuoden syksy – mitä edessä

Syksyn lukujärjestys näyttää melko rennolta. Näin ovat muutkin luokaltamme todenneet, vertaillessaan tuntien määrää viime syksyyn. Kuitenkin lukujärjestys hämää. Syksy vain näyttää rennolta.

On totta, että viikkotunteja on melko vähän. Ainoastaan ennen lokakuun harjoittelua tahti on pari viikkoa tuhti. Muuten tyhjät päivät ja lyhyet päivät näyttävät täyttävän kalenteria. Viime syksynä opetusta oli suunnilleen saman verran. Tosin viime syksynä perusopetuksen ympärillä vilisi kaikkea ei niin hoidollista, jonka kuormittavuutta kokonaisuuteen ei välttämättä oltu osattu huomioida. Osa luokasta istui samaan aikaan englannin, ruotsin ja matematiikan kertauskursseilla. 

Nyt kursseja on maltillisesti. Ne ovat kuitenkin laajoja. Aloitustunneilla moni ehti kauhistella annettujen sisältöjen ja tehtävien määrää. Tosin pelokkaimmilta taisi jäädä huomaamatta, miten nämä laajat kurssit jatkuvat ensi vuoden kevääseen saakka. Kalenteriin aseteltuna työmäärä on ihan kohtuullinen. Itsenäistä työtä: nettikursseja ja -tehtäviä sekä seminaaritöitä, on kalenterissa. Lukujärjestykseen on jätetty tyhjää näitä varten. Tämä opettajat kehottivat ottamaan ihan tosissaan. Muuten tulee jossakin vaiheessa kiire ja ahdistus. Tämä vuosi tulee selvästi kysymään itsenäisen työskentelyn ja aikatauluttamisen taitoja opiskelijoilta. 

Sisätautipotilaan hoitotyö opettaa meillekeskeisimmät sisätaudit, neurologiset sairaudet ja syöpäsairaudet. Opiskelijat tulevat oppivatmäärittelemään sisätautipotilaan hoitotyön tarpeen sekä suunnitella, toteuttaa ja arvioida hoitotyötä päätöksentekoprosessin mukaisesti. Käytännössä jakso tulee opettamaan kaikessa hoitotyössä käytettäviä menetelmiä ja toimenpiteitä. Sairauksista tutustutaan esimerkiksi verenpainetautiin, sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja vaikkapa aivoverenkiertohäiriöihin. Myös ihan tavalliset nuhakuumeet ovat opiskeltavien asioiden listalla. Sisätautien taitopajoihin tulevat kuulumaan ainakin EGK ja rytmit sekä sairaalaelvytys. Tarkkuutta ja toimintaa luvassa.

Kirurgisen potilaan hoitotyö kuljettaa meidät leikkurin maailmaan. Kirurgiset sairaudet eroavat sisätaudeista pääsääntöisesti hoitomuodon eli leikkauksen perusteella. Tutuiksi tulevat kirurgisen hoitoprosessin lisäksi monet välineet ja valvontalaitteet. Sairauksien osalta opiskellaan monia syöpiä, ranteita, olkapäitä ja polvia sekä niiden vammoja. Ja paljon muuta. Kaikki, mitä voidaan hoitaa leikkaamalla, on kirurgisten sairauksien alla. Ensimmäisellä viikolla ehdimme tutustua nelisivuiseen anestesia-kaavakkeeseen. Se on työväline, joka seuraa potilasta ennakkohaastattelusta, leikkaussalin kautta kotiutukseen asti. Lomake oli vaikuttava. Vaikuttavuutta eivät saaneet aikaan lukemattomat vielä tuntemattomat termit ja laatikoiden ja sarakkeiden suunnaton määrä. Vaikuttavaa oli ymmärtää, että opintojakson päättyessä kaavake on ihan tuttu ja toivottavasti myös turvallinen työkalu. Kirurgian taitopajoihin tulevat kuulumaan laskimokanylointi (useimmiten kämmenselässä oleva suoniyhteys) ja ompeleet.  

Farmakologia.Sairaanhoitaja on lääkehoidon ammattilainen. Lääkäri on hoitoprosessissa se, joka lääkkeet määrää, mutta niiden antaminen, käytön ohjeistus ja vaikutusten välitön seuranta jää sairaanhoitajan vastuulle. Siksi sairaanhoitajan täytyy ymmärtää tarpeeksi lääkkeiden vaikutusmekanismeista ja lääkkeiden välisistä interaktioista. Farmakologian kurssi opiskellaan kokonaan etänä ja se käydään tietokoneluokassa tenttimässä. Kurssin yhteydessä käydään lävitse 67 eri lääkeaineryhmää, niiden käyttötarkoitus, vaikutusmekanismit ja vuorovaikutus muiden lääkeaineiden kanssa. Aika paljon viisaampia olemme viimeistään viimeiseen uusintatenttiin mennessä.

English for the working life antaa meille viikoittaisen kielikylvyn mielen virkistykseksi. Kyseessä on englannin jatkokurssi, johon ammattikorkeakoulun oppimäärä kielen osalta päättyy. Kurssilla jatketaan hoitotyön ammattisanaston läpikäymistä. Opimme selittämään erilaisia toimenpiteitä eri potilasryhmille. Samaan aikaan suullisen kielitaidon valmiudet kasvavat. Perinteisesti kurssilla pidetään suullinen esitelmä jostakin hoitotyön toimenpiteestä. Tänä vuonna se on korvattu hoitotoimenpiteen filmaamisella. Luvassa siis pieni ryhmätyö ja vieraskielistä sairaaladraamaa. Kurssin lopussa käydään lävitse tulevan opinnäytetyön yhteydessä tarvittavaa taitoa englanninkielisen tiivistelmän laatimiseksi. 

Harjoittelu nostaa motivaation huippuunsa loka-marraskuussa. Luulen, että silloin oma taitotasoni ja harjoittelun vaatimukset ovat mahdollisimman kaukana toisistaan. Kyse on osittain rytmityksestä. Pienehkön paikkakunnan ympäristössä mahdollisia harjoittelupaikkoja on rajattu määrä. Perusterveydenhoidon harjoittelussa paikkoja riitti hyvin kaikille tarvitseville. Näin ei ole kirurgian ja sisätautien kanssa. Luokka onkin jaettu tämän vuoden harjoitteluita varten kolmeen osaan. Samanaikaisesti opiskelijoita on siis kolmen eri kokonaisuuden harjoitteluissa. Kolmantena on kotihoito. Ensimmäisen harjoittelun alkaessa syksyllä, on kirurgian ja sisätautien opintoja ehditty tahkota viiden viikon verran. Kotihoitoon menevät voivat onnitella itseään viime kevään opinnoista. Tietenkin ensi keväänä kotihoidon jaksolle menevät harjoittelijat ovat ehtineet saada paljon uusia eväitä jaksolleen. Ilmeisesti luokka jaettiin suunnilleen niin, että lähihoitajamme lähtevät syksyllä kirurgian harjoitteluun. Itse suuntaan sisätaudeille. Viisi viikkoa hienoa seikkailua ja sitten syyslomalle. Kyllä, syysloma on tänä vuonna marraskuussa, jos opiskelee meidän luokallamme.

Yksi opettajistamme lupasi, että tämän vuoden aikana me muualta tulleet saavutamme lähihoitajina kouluun tulleet taitotasossa. Se ei tarkoita sitä, että meistä kaikista tulisi niin hyviä lähihoitajia. Kyse on enemmänkin siitä, että ensimmäisen vuoden aikana hankituille pohjille aletaan rakentaa yhä selvemmin nimenomaa sairaanhoitajan ammattitaitoon kuuluvaa osaamista. Tämä haastaa meidät kaikki mielenkiintoisella tavalla. Syksystä ei tule puuttumaan pänttäämistä, esitelmiä, hikeä, verta tai reikiä iholta. Mahtavaa!

Kaksi alinta kirjaa ovat syksyyn lähes välttämättömät. Muilla voi harrastella jos jaksaa laina-ajan puitteissa lukea.

52# Job interview

Olin työhaastattelussa. Kokemus oli mielenkiintoinen. Ensimmäistä kertaa sillä paikalla. Kaksi haastattelijaa pöydän toisella puolella. Toinen oli vakava ja toinen pelottavan ilomielinen. Silmäilivät välillä CVtä ja kyselivät kinkkisiä kysymyksiä. En usko, että tulin valituksi.

Kyseessä oli Brighterkind niminen vanhainkoti englannissa. Yksi Britannian suurimmista toimijoista alallaan. Kasvava ja nykyaikainen toimija. Etsivät sairaanhoitajaa yhden talonsa tiimiin. Vaikka olin lievästi alikoulutettu ja ansioluetteloni olisi sopinut ehkä enemmän lähetystyötä tekevän järjestön hommiin, pääsin haastatteluun. Tulivatpa haastattelijat ihan luokseni. Luokkaan. Olivat kovasti luokkalaisteni näköisiä.

Kyse oli Communications skills kurssin laajasta kokonaisuudesta. Ammattikorkeakoulun vaatimusten mukaan meitä valmennetaan kurssilla myös työnhakuun. Hoitoalalla töitä oletettavasti riittää jokaiselle, joka niitä tahtoo tehdä. Mutta työnhakutaidot mahdollistavat mielenkiintoisista ja ulkomaalaisistakin paikoista kamppailun. Kuulemma. Opettaja oli etsinyt oikean ilmoituksen, esitteli meille firman nettisivutkin ja laittoi töihin. Ensimmäisenä oli vuorossa CV:n laatiminen. Moista en ollutkaan koskaan laatinut. Innostuin illan pimeydessä kotona sitä sitten tekemään ja olinkin melko tyytyväinen tulokseen. Tosin siinä innostuksessa unohdin, että se piti laatia tuota vanhainkotipaikkaa silmällä pitäen. Olisin ehkä päässyt korkeintaan kappalaiseksi vanhainkodin kappeliin. Siis jos siellä moinen olisi ollut. Palautekierroksella opettaja antoi kuitenkin hyvää palautetta. Naureskellen totesi, etten ollut ainoa, joka unohti hakevansa vanhainkotiin sairaanhoitajaksi. Taisi tykätä Afrikka-aiheisesta kuvastani. 

Seuraavalla kierroksella jokainen kirjoitti ansioluettelonsa kaveriksi saatekirjeen. Siis ytimekkään myyntipuheen, jossa kerrottiin, miksi olisi hyvä ehdokas paikkaa täyttämään. Tässä kohtaa muistin haettavan paikan. Opettajan antamilta vinkkisivuilta oli helppo kerätä fraaseja kirjeen täytteeksi. Olin esimerkiksi tyhjä taulu, jolle on helppo opettaa talon tavat kerralla oikein.

Sitten lyötiin pöytään kysymyksiä, joilla harjoitella työhaastatteluun. On annettava opettajalla kunniaa siitä intensiteetistä, jolla hän tätä prosessia luotsasi. Hänellä oli paljon materiaalia, neuvoja ja vinkkejä jokaiselle. Tuskin niitä meidän kurssillemme oli yksin keksitty. Mutta paljon tylsemminkin tällaisen työnhaun olisi voinut käydä lävitse. Niiden papereita, jotka olivat nopeammin tunneilla valmiita, hän vielä kiersi katselemassa ja antamassa tyylillisiä vinkkejä sanojen sisällöistä ja vähemmän ilmeisistä merkityksistä. Tätä hän tekee paljon muutenkin. Hienoa olla ei suomenkielisen opettajan kurssilla. 

Yksi osa tätä valmistautumista oli kansainvälisen mielenlaadun harjoitteleminen. Kuulemma meille suomalaisille on vaikeaa kehua itseämme. Englantilaisen työpaikan hakemista varten jokaisen tuli pistää parasta omakehuaan peliin. Alla muutama esimerkki harjoituskysymyksistä ja omista vastauksistani niihin. Tämä harjoitus vaati mielikuvitusta siinä mielessä, että piti ajatella olevansa tosissaan liikkeellä. Mutta ihan valehdellakaan ei saanut. Palkkisitko näiden vastausten pohjalta?

Do you prefer to work alone, or as part of a team?

I am very talented in both. In a care home setting the team is essential for good work. I know from my experience that being a part of the team makes working more interesting.

What made you choose nursing as a career?

I am a talented multitasker. Also my tested people skills drove me to nursing. I am open minded to learn new and practical skills.

Would you become a doctor if you had the opportunity?

Although I would like the challenge and responsibility, I am really happy being a nurse. As a nurse I can be in a broader way near the patient and use my skillset to benefit them.

Why do you want to work in the healthcare sector?

The healthcare sector is the one where the human value is measured. I am not keen on making big money but making an impact in ones wellbeing.

What is the most difficult part of being a nurse?

Being a good nurse takes courage. You can not interact with the people without revealing something from yourself. These interaction skills are the heart of nursing.

What is your greatest failure?

The greatest failures are the daily ones. The ones you fail time and again. Usually it happens me with the family and kids. It really helps me to know my own strengths and weaknesses.

Why should I hire you?

Because I am the one you and your staff can live with on the long term. I am adaptable and the one who brings with me enormous potential to benefit the whole house. 

Emme hakeneet juuri tähän taloon. Mutta sama firma kuitenkin. Ihan houkuttelevalta näyttää.

44# Vanha vuosi pois on mennyt.

Uusi vuosi ja uudet kujeet saivat tänä vuonna sanonnan ansaitseman sisällön. Vuosi sitten korkeintaan haaveilin mahdollisuudesta kokeilla jotain erilaista. Ehkä enemmän haaveilin mahdollisuudesta pitää vähän pitemmin lomaa. Kuluneen vuoden aikana pääsin sitten kokeilemaan jotain uutta. Oikein kunnolla. Ja kohta koittaa se loma. Opinnot ovat olleet niin erilaisia päivätyöhön verrattuna, että ne ovat toimineet toistensa virkistäjinä. Koulussa on voinut iloita siitä, ettei ole tarvinnut ajatella työjuttuja. Ja toisinpäin. Nyt ovat kulumassa myös viimeiset tunnit ennen opintovapaan alkua. 1.1. alkaen olen sitten täysiaikainen opiskelija. Huhhuh!

Syyslukukausi päättyi 22.12. kello 23.59 mennessä. Sunnuntai oli siis vielä aikaa palauttaa viimeinen tehtävä. Päättelimme yhteistä syksyä englanninkielisen Customership, ethics and interaction skills -kurssin ryhmäesseellä. Pitkin iltaa whatssapp kävi vielä kuumana viimeisistä säädöistä. Jaetussa tiedostossa saattoi seurata toisten kirjoitusnopeutta. Monenlaista piti vielä tarkistella siinä illan kuluessa. Tai tunnolliset tarkistelivat, minä lähinnä toivuin työpäivän matkoista. Taisin yhden viitteen käydä heittämässä omaan osuuteeni. Olin tarkoituksella ottanut kirjoittamisen osuudesta isomman siivun, koska tiesin etten palautuspäivän iltana ehdi niin paljoa osallistua. Kuitenkin hyvissä ajoin ennen määräaikaa ryhmämme palautti työn ja alkoi loma. Tammikuun puolella kuulemme, teimmekö kaiken hyväksytysti.

Vaikka ryhmäesseen kirjoittaminen oli yllättävän haastavaa, oli lomalle laskeutuminen kaiken kaikkiaan varsin leppoisaa. Tyhjät viikot olivat hyvä saattelija. Tuon samaisen kurssin puitteissa istuimme viimeisen kouluviikon aikaa kaksi täyttä päivää kuuntelemassa ja esittelemässä seminaarityöitä. Mitään muuta viimeisellä viikolla ei ollut. Ja täydet päivät olivat huomattavasti lyhyempiä, kuin lukujärjestys oli uhkaillut. Jokainen ryhmä oli valmistanut 20-25 minuutin mittaisen esityksen asiakkuuden, vuorovaikutuksen tai kulttuurin aiheista. 11 ryhmää. Varsinkin kun oman ryhmämme esitys ja myös toiselle ryhmälle tehty vertaisarvio sijoittuivat ensimmäiseen päivään, alkoi toisena päivänä seuraamistankki kuitenkin olla aika tyhjä. Luulen, että meidän ryhmämme pääsi näissä verrattain helpolla. Kurssi suoritettiin yhdessä englanninkielisen nursing-ryhmän kanssa. Niinpä kaikkiin ryhmiin oli sekoitettu molempien luokkien opiskelijoita. Meillä nursing-ryhmän täydennykset olivat kuitenkin suomessa asuvia ja suomea puhuvia. Pääsimme töitä toteuttaessa siis vähän huijaamaan ja luovuimme välillä englannin käytöstä. Kaikki työt ja esitykset tuli tietenkin tuolla vieraalla kielellä suorittaa.

Oma ryhmämme käsitteli hyvän palvelun kriteerejä terveydenhuollossa. Osana esitystämme näytimme tämän videon huonosta palvelutapahtumasta. Ihan tuli mieleen lukio ja ilmaisutaidon kurssit. Kiitos ryhmälle luvasta julkaista!

Seminaariesityksiä seuraillessa havahduin miettimään elämän itsestäänselvyyksiä. Olin muutamaa päivää aiemmin palauttanut varsinaisen englanninkurssin puitteissa tehdyn CV:ni. Olin tehnyt mielestäni hyvän esittelyn itsestäni ja osaamisestani. Hoitoalan osaamista ei tietenkään ollut mutta muita taitoja ja kokemuksia pyrin tuomaan ilmi. Seminaariesityksiä seuratessani kuitenkin huomasin, etten ollut laittanut taitojeni listaan pientäkään merkintää, joka viittaisi kokemukseeni esiintymisestä ja ihmisten edessä puhumisesta. Tätä tulee harvoin mietittyä, kun sitä niin usein tekee. 22. ja 29. päivän välillä taisin olla lähemmäs kymmenen kertaa erilaisissa tilaisuuksissa ja ainakaan vielä vaimoni ei ole huomauttanut suustani tulleista järjettömyyksistä. (Joskus siis sanoo rehellisesti, että nyt taisit vähän seota sanoissasi.) En ole koskaan ajatellut olevani esiintyjä. Ei siinä tule ajatelleeksi, olevansa esillä. On vain minä, muut osallistujat ja kuulijat. Mutta ehkä siinä oppii jotain samalla. Kun aloitin esityksemme ryhmämme kankeimmalla englannilla, tuntui luontevalta astua vähän lähemmäksi, katsoa niitä joille puhuu, nostaa vähän ääntä ja ehkä hieman hidastaa tahtia. Näin kai tein, en sitä suunnitellut, päättänyt tai ajatellut. Kuitenkin seminaaripäivien aikana sain kuulla useamman kommentin siitä, miten huomaa, että olen tottunut olemaan ihmisten edessä. Tai jotain sellaista. Ehkä se pitäisi lisätä CV:hen. Näitä ajatellessa myös kahvi auttoi päivien läpi loma tuli. Samalla mietin kyllä tuollaisen päivän mielekkyyttä. Kuka seurasi esityksiä terävänä aamusta iltapäivään? Ehkä opettajilla oli eri kahvia kupeissaan. Läsnäolollamme kuitenkin maksoimme tarvittavat lunnaat lomalle pääsemiseksi. Poissaoloista oli uhattu ylimääräisillä tehtävillä. Ensimmäistä kertaa koko kurssilla nimilista myös kiersi.

Jouluaattona taas harjoiteltiin näitä taitoja. Kuva: Maria Porkola.

29 opistopistettä. Sen verran ansaitsin syksyn aikana. Ne, jotka osallistuivat syksyn alun preppauskursseille, saivat muutaman pisteen enemmän. englannin kurssi jatkuu vielä kevään puolella. Aika lähelle 30 pisteen merkkiä siis osuimme. 30 pistettä on 1/7 koko tutkinnosta. Syyslukukausi on saman verran kolmen ja puolen vuoden tutkinnosta. Tämä etenee kuin juna. Sanoinkin hops(henkilökohtainenopintosuunnitelma)-keskustelussa opettajallemme, miten rennolta tämä tuntuu. Lukujärjestys lyödään eteen ja sitten mennään. Ei tarvitse suunnitella tai itse rakennella. Riittää kun osallistuu ja suorittaa kurssit. Näistä pisteistä 22 suoritin ihan oikeasti. Loput seitsemän sain armosta. Syksy ei ole tuntunut mitenkään erityisen rankalta. Ei vaikka olen tehnyt samalla melko huomattavaa osa-aikaisuutta. Kuten sanottu, työt ja opinnot ovat erilaisina olleet rentouttavat vastaparit toisilleen. Varmasti on totta, että ovat nämä samalla ovat syöneet samasta voimien varastosta. Kotona kaksinkertainen kuormitus on välillä huomattu ja vapaapäiviä on jäänyt välistä. Tammikuu ja opintovapaa tulevat rennompine aikatauluine ihan tarpeeseen. Jospa pitäisin alkuun vaikka vapaata. Yksi perheestämme rientää kouluun jo 2. päivä. Kuitenkin isää koulu kutsuu vasta viisi päivää myöhemmin. Ehdin rauhassa perehdyttää sijaista töihini. 

Tuleva kevät pitää sisällään sellaista opiskelua, jota luulin etukäteen jo syksyn olevan. Tulemme asumaan hoitotyönluokassa ja opiskelemaan pienryhmissä. Hoitotyön vaatteet pitäisi ostaa. Luvassa on monien taitojen opettelua. Pääsemme kuulema tökkimään toisiamme ihan oikeilla neuloilla. Hyvää uutta vuotta siis!

28# Can you say it in ralli-enklanti?

Olet ehkä kuullut vitsin tapaisen Tankerosta.  Tarinan mukaan suomalainen poliitikko oli kiertämässä maailmaa ja päätyi vierailulle eläintarhaan. Suuren maailman tarhassa katseltiin norsuja, leijonia ja pingviinejä. Paljon nähtävää metsien kansan jäsenelle. Kierroksen lähestyessä loppuaan, suomalainen vieras pelkäsi jääneensä jostain paitsi. Hän alkoi vihjaamaan, haluavansa nähdä tarhan tärkeimmästä eläimestä. Isännät olivat hämmentyneitä, sillä he olivat ylpeinä esitelleet kaiken. Metsien mies kuitenkin halusi välttämättä nähdä sen, mistä lähes kaikki kyltit mainostivat. Suomalainen halusi nähdä Tankeron! What?? – ihmettelivät isännät. Tankero. Kaikkiallahan oli mainoskylttejä, jotka mainostivat: Dangerous Animals! 

Ralli-englanti on hyvin yleinen englannin muoto meilläpäin. Näin varsinkin niillä ikäpolvilla, joiden kielten opiskelu on ollut hyvin vähäistä. Näin voi olla myös niiden kanssa, jotka ovat käyneet koulunsa aikana, jolloin opetuksessa on keskitytty sanastoon ja kielioppiin. Muistaakseni vielä ollessani itsekin lukiossa, keskusteluharjoitukset olivat harvinainen kuriositeetti. Niitä myös jännitettiin. Erityisen ahdistavaa oli, jos parikeskustelu piti joskus esittää koko luokalle. 

Yliopiston vähäisissä englannin opinnoissa meillä oli tarkka opettaja. Natiivina englannin puhujana hän halusi opettaa meille ääntämystä. Hän kävi tarkkaan läpi niitä äänteitä, joissa väärinymmärryksen riski oli mahdollinen. Ymmärrettävyys ja selkeys oli opetuksen tavoitteena. Toinen puoli oli ammattisanaston ja käsitteiden oppimisessa. Teologian opiskelijat oppivat tietenkin jumaluusopin ja kirkon kieltä. 

Näiden virkamiesopintojen jälkeen vietin lukuisia vuosia käyttämättä englantia ammatillisesti. Oikeastaan en käyttänyt kieltä aktiivisesti ollenkaan. Kiitos netin ja kohtuullisen Youtube-addiction, sain kuitenkin huomaamattani treenattua kielen ymmärrystä ja kuten myöhemmin huomasi, ääntämystäkin. Amerikkalaiset nettiradiot tulivat myös tutuiksi työmatkoja autoillessa. Saavutin tason, jossa pystyin seuraamaan ja vähän keskustelemaankin vaivatta pastorin ammattiaiheista, retkeilystä, insinööritieteistä ja ammunnasta. Näillä ei kuitenkaan hoitoalalla vielä pärjäiltäisi. Ylioppilaskokeen vanhalla arvosanalla vältyin AMK-opintojen alussa englannin preppauskurssilta. AHOTointeja kysellessä sain kehotuksen, kysellä hyväksilukua myös varsinaisista kieliopinnoista. Tähän en kuitenkaan ryhtynyt. Syksyn ohjelmassa on kielten kurssina Communications skills sekä pääosin englanniksi pidetty Customership, ethics and interaction skills yhdessä nursing opiskelijoiden kanssa.

Communications skills kurssin alkaessa, paneuduimme jo ensimmäisellä tunnilla hoitajakoulutuksen erityissanastoon. Jatkossa tullaan tutustumaan terveysalan ammattisanastoon. Tätä en nähnyt viisaaksi yrittää väistellä. En tiedä olisiko se ollut mahdollistakaan. Tällä kurssilla ymmärrettävyys ja sanasto ovat keskeisesti esillä. Opettaja yrittää parhaansa mukaan opettaa meille oikeaa ääntämystä. Meitä on muistutettu ralli-englannin vaaroista. Huomattava osa englannin puhujista ei ole koskaan opetellut kielen kirjoitusasua. Oppiminen on monella tapahtunut kuulemalla ja puhumalla. Usein opettajana on toiminut television sateliittikanavat. Suomalainen tankero-puhe ei tällaisen oppijan kanssa toimi. Riittävä ja rohkea ääntäminen on avain yritykseen.

Vähän vanhemman koulusysteemin läpikäyneenä en ole mitenkään erinomainen englannin puhuja, tai ainakaan ääntäjä. Kielten kursseilla huomaan tuntevani jännitystä, jos ryhmäkeskusteluun osuu joku nuori, nuorten sujuvaa englantia puhuva. Muuten pärjään kyllä ihan riittävästi. Näin uskon myös pärjääväni kaikissa mahdollisissa hoitoalan tehtävissä. Muiden kuin suomenkielisten potilaiden ja asiakkaiden määrä terveydenhuollossa on varmasti kasvussa. Aina edes englanniksi ei pärjätä. Kuitenkin uskon, että ei vain minulla, vaan suurimmalla osalla suomalaisista on varsin riittävä kielitaito työelämän tilanteisiin. Lisäksi natiivien potilaiden määrä on häviävän pieni. Siksikään täydellisen kielitaidon puutteessa ei tarvitse ahdistua. Rohkealla yrittämisellä pääsee pitkälle.

Käytännön kielitaidon suhteen olen hyvin kiitollinen aiemmasta mahdollisuudestani viettää pienen pieni siivu työelämästäni ulkomailla. Hetki sitten vietin mielessäni professoriviikkojeni vuosipäivää. Sain olla lyhyen kurssin vierailevana opettajana Afrikassa syksyllä 2018. Opiskelijat puhuivat kuka minkäkinlaista englantia. Puhuin minäkin omanlaistani. Vieraskielisen kurssin valmistelu, toteutus ja opiskelijoiden kanssa eläminen kiihdytti kielitaitoni unien tasolle asti. Ei siis painajaisten vaan ihan vain vieraalla kielillä nähtyjen unien tasolle. Vapaa-ajalla opettelin smalltalk taitoja ranskaksi ja swahiliksi. Kokemus oli hyvin antoisa. Mielessäni annoin kunnian saamalleni pitkälle englannin opetukselle. Toki osansa on elokuva-, televisio- ja nettimaailmalla. Kuitenkin mieli tuotti sanastoa kielelle ilman suurempia ongelmia. Muutamia sanoja opettelin kiertämään muilla ilmaisuilla, koska ne eivät kieleeni millään tuntuneet taipuvan.  Opiskelijat olivat tyytyväisiä suomalaiseen kielitaitoon. Osa jopa kiitteli, että minua on paljon helpompi kuunnella kuin amerikkalaisia, jotka olivat myös yleisiä vieraita. Uskon!  Meille toiskielisille paras ystävä on aina toiskielinen. Silloin käytetty sanasto ja puheen rytmi on hieman inhimillisempää. Mahdollisia harjoitteluja varten sain Afrikasta myös hyvän kokemuksen totaalisesta kielimuurista. Se tunne, kun ymmärtää keskustelukumppanin puhuvan englantia mutta ei kuitenkaan itse ymmärrä mitään koska aksentti. Ja joidenkin aksentti oli niin paksu, ettei sellaista ole kuullut edes elokuvista. Siinäpä yrittää olla purskahtamatta nauruun, kun koittaa kohteliaasti pyytää toistamaan. Mutta olisinpa itsekin aina yhtä rohkea puhumaan kuin nämä afrikkalaiset veljet! Ruotsin kurssikin on tulossa!