105# Kuinka hyvä pitää olla?

Syksyn ensimmäinen koe on nyt takana. 91,3% vastauksista oikein. Läpi päästäkseen on saatava 60 prosenttia vastauksista oikein. Päivän kunto oli siis riittävä. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kokeisiin. Alkavalla viikolla niitä onkin jo kaksi.

Toisen vuoden opiskelutahti on kova. Tasokin nousee hyvää vauhtia. Kesällä en olisi osannut vastata vielä kovinkaan moniin neuvoa pyytävien kysymyksiin sairauksiin ja vaivoihin liittyen. Nyt vastauksien mahdollisuuksia alkaa piirtyä mieleen. Sisätautien ja kirurgisten sairauksien jaksoilla opiskellaan vino pino sairauksia ja vammoja, niiden diagnooseja, tehtäviä tutkimuksia, hoitoja ja hoitojen vaikutuksia. Ammattitaitoa sukulaistarpeiksi alkaa siis ruskan edetessä löytyä. Sairaanhoitajan tutkinto voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan. Osat eivät täysin seuraa lukuvuosia mutta selvyyden vuoksi käytetään vuoden mittaisia jaksoja. Ensimmäisenä vuonna opiskellaan perusteita. Esimerkiksi anatomia opinnot kuuluivat siihen. Ensimmäisen vuoden jälkeen ihmiskeho oli perin tuttu. Mutta ainoastaan ihannetilanteessa. Toisena vuotena sairauksien opiskelun yhteydessä opitaan sitten elimistön ei niin ihanteellisia tiloja. Eli ensin opeteltiin toiminta ja nyt epäkunto. Toinen vuosi ja jakso onkin tätä perustyön ja taitojen opiskelua. Kolmas ja viimeinen jakso on sitten näiden taitojen soveltamista erityisten potilasryhmien kanssa tai tiettyjen tilanneympäristöjen keskellä.  

Sekä kirurgian että sisätautien kurssiin kuuluu lähiopetusta. Huomattava osa itse sairauksien ja vammojen osuudesta opiskellaan itsenäisesti. Verkko-opinnot ovat korvanneet ilmeisen perinteiset lääkärien iltaluennot. Nyt muutama ääni luennoi kaiken lävitse esityksen näkyessä ruudussa. Onneksi luentojen tekninen laatu on hyvä. Kirurgian materiaalin osuus on lähes kymmenen tuntia. Se tarkoittaa 29 eri luentoa. Sisätaudeissa yhteiskesto on samanlainen mutta luentoja on muutama enemmän. Laajimmat kokonaisuudet on jaettu useampaan luentoon. 

Itse olen tyytyväinen näihin verkkokursseihin. Tietenkin niistä puuttuu vuorovaikutuksen mahdollisuus mutta toisaalta luennot ovat myös sisällön puolesta laadukkaita. Jokainen luennon aluksi kerrotaan mitä tullaan käsittelemään ja mitä pitäisi oppia. Lopuksi on muutamia kertauskysymyksiä keskeisimmistä asioista. Luentopakettien jälkeen on itseopiskelutestejä, joiden avulla voi testata osaamistaan pisteytyksen kanssa. Luentojen ainoa varsinainen vika on niiden kohdistus. Ilmeisesti samaa materiaalia käyttävät lääketieteen opiskelijat. Materiaalissa käydään tarkkaan läpi diagnostiikkaa: potilaan tutkimista, määrättäviä kokeita, hoitomuotoja, lääkkeitä ja jatkoseurantaa. Niiden ymmärtäminen on hyödyllistä mutta ei varsinaisesti sairaanhoitajan rooliin kuuluvaa. Kuitenkin tämä tekee välillä vaikeaksi suodattaa luennoista, mitä niistä pitäisi lopulta itse oppia. Kuitenkin verkkomuoto antaa mahdollisuuden opiskella itselle sopivalla ajalla ja rytmillä. Itse olen löytänyt hyväksi tavaksi kuunnella luentoja puhelimella silloin kun en voi tehdä mitään muuta. Eli siis autoillessa tai urheilun ohessa. Samojakin luentoja ehtii kuunnella useamman kerran viikkojen aikana eikä kaikki aika ole suoraan pois muusta ajasta.

Varsinainen koe sitten suoritetaan erikseen. Esimerkiksi syksyn aloittanut kirurgian koe oli auki koko viikon. Kurssin kanssa yhteisessä oppimisympäristössä kirjauduttiin opettajan jakamalla koodilla kokeen sivulle ja siellä operaation saattoi tehdä valitsemanaan aikana. Siis viikon aikaikkunan sisällä. Sivu ilmoittaa kokeen jälkeen jokaiselle oikeiden vastausten märän prosentteina ja sama ilmoitus menee yhtä aikaa opettajalle. Kirurgiassa aikaa oli 45 minuuttia ja kysymyksiä 35. Kysymykset olivat laadultaan oikein väärin -väittämiä, monivalintakysymyksiä ja valitse useita oikeita vaihtoehtoja. Verkkokokeen luonteeseen kuuluu tietenkin se, että omat muistiinpanot voivat olla mukana. Vaikka reilu minuutti kysymystä kohti saattaa tuntua reilulta, ei aikaa kuitenkaan ole liikaa. Asia pitää hallita.

Kuinka hyvä siis pitää olla?  Riittävän hyvä. Olen yrittänyt itse hoitaa opintoja tarpeeksi rennolla otteella. Elämässä täytyy olla tilaa ja aikaa paljon muillekin asioille. Onko 91,3 prosenttia sitä rentoa? Asiaa vastaan näyttäisi todistavan myös toistaiseksi yli neljän kulkeva keskiarvo. Kirurgian tuloksen kuultuaan vaimo ehti syyttää jo pingottamisesta. Kuitenkin väitän syyn olevan se, että opiskeltavat asiat ovat mielenkiintoisia. Niistä oppii mielellään. Mitään arvosana tai pistetavoitetta en kursseille aseta sen paremmin kuin kokeisiinkaan. Tavoitteena on oppia. Opittava on, jos aikoo joskus olla hyödyksi enemmän kuin haitaksi. Opittava on tarpeeksi, että pystyy rakentamaan seuraavaksi opittavaa nyt opittavan päälle. Siinä on motivaatiota. Kuitenkin ainoa varsinainen tavoitteeni on aina päästä kaikesta lävitse. Aina se ei ole onnistunut kerralla. Kirurgian kokeessa ratkaisevaa oli saada yli tuon vaaditun 60 prosentin. Sen jälkeen tulos ei tuntunut enää missään. 

Kokeista läpi pääseminen on tärkeää hyvin käytännöllisistä syistä. Uusintoja ei ole otettu huomioon kalenteria laatiessa. Uusintamahdollisuuksia tietenkin on. Muu opetus ei vain jousta niiden mukaan, eikä järjestä ylimääräistä aikaa uuteen kokeeseen valmistautumiseen. Työn määrä alkaa hyvin helposti kasautumaan tiiviissä syksyssä. Laiskan täytyy koittaa opiskella asiat kerralla ja riittävän hyvin. Näin se on yleensäkin. Jos ei halua huhkia valtavasti tai tehdä asioita moneen kertaan, täytyy tehdä tasaisen rennosti koko ajan. En ole hyvä – olen vain laiska.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *