46# Kevätkausi alkaa – mitä on edessä?

Loppiainen meni. Lapset palautettiin mummulasta iloisina ja hyvin ruokittuina, koristeet kuusta lukuun ottamatta on kerätty laatikkoon odottamaan varastoon viemistä, piparkakkutalon syöminen on aloitettu ja sijainen on asetettu virkaansa satapäisen juhlajoukon saattelemana. Oli siis hyvä ilta aloittaa uuden lukukauden valmistelut. Lomatkin aina loppuvat.

Joululomalla en ehtinyt paljoa lomailla. Koulusta kyllä mutta en muuten. Joulu on näissä töissä vuoden toiseksi kiireisintä aikaa. Vuoden vaihduttua alkoi sijaisen perehdyttäminen ja niin sanotun vahdinvaihdon muu valmisteleminen. Juhlassakin oli omat valmistelunsa. Onneksi niitä hoitivat paljolti toiset. Tämän kaiken seurauksena koululaukku löytyi niiltä sijoiltaan, mihin se 19. joulukuuta oli laskettu. Termospullossa odottivat vielä sen päivän vedet. Eivät olleet pysyneet lämpiminä. Lasten mutustaessa piparkakkutaloa, huuhtelin ja pesin termarin ja myös syksyn käytössä pinttyneen vesipullon. Iltapalaa tarjoillessani pakkailin laukkuun uuden päivän eväät. Hiljaisuuden laskeuduttua, nostin keittiön sohvalle tulevan päivän vaatteet ja niiden mukana kuopuksen valitsemat joululahjasukat. Herätys 06.40. Tervetuloa kevätkausi!

Miltä kevätkausi sitten näyttää? Hyvältä. Niin sen voi lyhyesti summata. Lopullinen lukujärjestys julkaistiin vuoden jo vaihduttua mutta sitä oli päässyt jo vähän kurkkimaan ennen joulua. Omasta mielestäni kevään opinnot näyttävät sellaisilta, kuin luulin syksyn jo olevan. Pääsemme käsiksi moniin käytännön taitoihin. Luulen tämän olevan koko luokan odottama asia. Syyskaudella opiskelimme monenlaista teoriaa. Välillä oli helppo ymmärtää tuon teorian rakentavan sitä pohjaa, jolle käytännön taidot tullaan kokoamaan. Anatomian tunneilla huokailtiin lähinnä tuntien vähäistä määrää. Lääkelaskennan tunneilla saatettiin huokailla myös muista syistä mutta tuskin kukaan kyseenalaisti kurssin tarpeellisuutta. Sama tarpeellisuus ymmärrettiin varmasti myös turvallisuuden eri opintokokonaisuuksissa. Välillä ainakin minä taasen olin hieman hämmentynyt kurssien tarkoituksesta. Toki asiat useimmiten olivat tärkeitä. Kuitenkin mietin, olemmeko me ensimmäisen vuoden sh-opiskelijoina oikea ryhmä tätä oppimaan. 

Ylipäätään teoriaa syksylle oli ladattu paljon. Silloin on helppo arvata, miten käytännön kanssa käy. Samaan aikaan muissa kouluissa opiskelevien kautta meillekin saapui huhuja jo tehdyistä laskimonäytteitteenotoista ja muista sellaisista asioista, jotka tulevat meitä vastaan vasta nyt kevään alkaessa. Aavistelen, että meidänkin luokallamme on paljon käytännön kautta asioita lähestyviä. Tämä on ollut helppo nähdä siinä työteliäässä ja innostuneessa toiminnassa, joka vähäisissä käytännön tilanteissa on syntynyt. Tämä valinta täyttää syksy lähinnä teorialla, on koitellut monen motivaatiota. Tiedän että kouluilla on oikeus järjestää sisällöt oman valintansa mukaan. Mutta en omista mitään tietoa siitä, miksi järjestys on ollut tämä. Epäilen, että se liittyy opettajien suusta usein kuuluneeseen lauseeseen hoitotyön luokkien varaustilanteesta. 

Hoitotyön luokka tulee kevätkaudella meille tutuksi. Pääsemme ensimmäistä kertaa myös simulaatioluokkaan, tutustumaan hengittävään potilaaseen. Kyllä kevätkauteen kuuluu oma teoriaopetuksensakin. Tunneilla ensin opetellaan toimenpiteitä ja niiden vaiheita teorian kautta. Taitopajassa käydään sitten kädestä pitäen läpi, miten laitteet toimivat ja mitä tehdään. Kliinisen hoitotyön perusta on kevään suuri paketti. Siinä käydään läpi niitä monia taitoja, joita sairaanhoitajat tekevät kuin tyhjää vain. Kurssiin liittyvissä taitopajoissa aiheina ovat esimerkiksi haavanhoito, limanimeminen, vainajan laitto, hengitysäänien kuuntelu ja se monien pelkäämä laskimoverinäytteen ottaminen. Tätä viimeistä pelätään lähinnä sen vuoksi, kun itse olen sitä kutsunut neulalla tökkimiseksi. Vähemmän pelottavaa sitten kai on kurssiin sisältyvät tietokantojen opinnot.

Gerontologinen hoitotyö kutsuu meitä ikääntyvien tai jo ikääntyneiden potilaiden maailmaan. Kurssilla saadaan valmiuksia myös ikääntyneiden palveluneuvontaan. Tämän vuoksi opimme päätöksentekoprosesseista, etuuksista ja omaishoitajuuden asioista. taitopajassa pääsemme tekemään kotikäyntejä. Kevätkauden ensimmäisenä päivänä alkaa myös Svenska för arbetslivet. Opiskelemme suunnilleen samoja sisältöjä, kuin yhä jatkuvalla Communications skills kurssilla. Tosin nimen ilmoittamalla tavalla ruotsiksi. Hoitotyön sanasto, itsestä ja toimenpiteestä kertominen ja työnhakuun liittyvät termit tulevat tutuksi. 

Kevätkauden suuri paketti on Perusterveydenhuollon harjoittelu. Tämä harjoittelu on meille osaamattomille viiden viikon mittainen. Lähihoitajat pääsevät vähemmällä ja riippuen työkokemuksesta osa kuittaa harjoittelun kahdessa viikossa. Tämä harjoittelu suoritetaan palvelutaloissa tai terveyskeskuksen osastoilla.

Kevätkausi sisältää siis paljon taitopajoissa työskentelyä. Se tarkoittaa pienryhmissä tapahtuvaa opetusta. Sen suora seuraus on lukujärjestyksen väljyys. Ensisilmäyksellä kevät näyttää todella tiiviiltä. Kuitenkin pienryhmiä on neljä. Tällä vuorottelulla väljyyttä syntyy ihan huomaamatta. Ja koska pajoja on paljon, väljyyttä tulee paljon. Tietenkin näitä aikoja on tarkoitus käyttää itsenäiseen opiskeluun. Mutta ainakin sille on sitten aikaa.

Ensimmäisen koulupäivän koittaessa, en ole osannut vielä päättää kaikkia opintovapaalle jäämisen tunnelmia. Töiden hyllylle jättämiseen liittyy suuri määrä haikeutta. Samalla saan tehdä sen turvallisella mielellä. Kuitenkin koulun ovista saapuminen nosti hymyn huulille. Samoin pienet juttelun pätkät tunnin alkuhälyssä. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Ne kuopuksen valitsemat sukat. Vuosi alkaa värikkäästi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *