24# 1+1=? Eli rakastatko laskentaa?

Lisäsin tähän päivitykseen muutamia linkkejä youtubesta löytämiini lasku-oppaisiin. Klikkaa rohkeasti!

”Jos tässä mokaat, potilas voi kuolla.” Näin meitä on motivoitu lääkelaskennan tunneilla. Tulee kovasti sellainen olo, että pakko olisi osata.

Kuinka monta litraa maitoa kuluu kahden kauppareissun välissä? Kuinka monta neliömetriä kattopalaa tarvitsen varastomökkiä varten? Kuinka monta kalapuikkoa pitää paistaa, että aikuisille jää jotain? Kuinka monta kuutiometriä puhallusvillaa kuluu tähän tilaan? Kuinka paljon Muumimaailma maksaa, jos saa kaksi päivää yhden hinnalla? Tämän kaltaisia matemaattisia tehtäviä olen joutunut viimeisten vuosien aikana ratkaisemaan. Puhallusvillaa varten, piti kesken kaiken kaapia pölyt pois vaatteista ja lähteä takaisin kauppaan. Muiden tehtävien kanssa yleensä olen onnistunut.  Töissään teologi ei yleensä laske. Ehkä korkeintaan sanoja kirjoittaessa ja minuutteja puhuessa. Tai ehkä kuulijat laskevat niitä minuutteja.  

                      Lapsena opin laskemaan ennen lukemista. Perhepäivähoidossa perheen oma lapsi piti meille hoidokeille mielellään leikkikoulua. Sadat ja tuhannet tuntuivat hauskoilta nollasarjoilta pienellä liitutaululla. Ala-asteella laskettiin omenia, kissoja ja muita kirjan sivuille laitettuja kuvia. Kaikkein parhaimpia laskuja olivat rahalaskut. Kirjan sivuille oli tehty kauniita seteleitä. Muutenkin ala-asteella laskeskelu oli hauskaa. Ylä-asteen ajalta en juuri matematiikan tunteja muista. Kai se meni siinä samalla. Lukioon mennessä piti valita pitkän ja lyhyen matematiikan välillä. Veljessarjamme vanhempi oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja hakenut yliopisto-opintoihin. Antoi neuvon, jonka mukaan pitkästä matematiikasta saa hyvät pisteet tulevissa pääsykokeissa. Siispä pitkän kaavan kautta. Tässä kohtaa jonkun lukijan päässä voi kyteä jo se oikea kysymys: mitä ihmettä teologi teki sillä pitkän matematiikan arvosanalla? Ei yhtään mitään! Ei varsinkaan, kun ylioppilaskokeen arvosanaksi tuli lopulta Approbatur.

                      12 kurssia tuli kahlattua läpi. Yksi kahteen kertaan. Oppi ei kaatanut ojaan. Opin paljon siitä, mitä on olla osaamatta ja ymmärtämättä. Kovasti keskittymällä pystyi pyristelemään kurssit mukana hyväksyttävillä arvosanoilla. Pätevämmät kaverit käyttivät tunnit juttelemiseen ja ohimennen oppivat kaiken. Tuntui monesti kurjalta. Ylioppilaskokeessa osasin täydellisesti yhden tehtävän. Sen lisäksi tuli pari irtopistettä. Ei ihan auennut pitkän matematiikan salat.

                      Ylioppilaskokeen jälkeen seuraavat matematiikan asiat tulivat vastaan tämän koulutuksen esivalintakokeessa. Muutama vuosi oli kulunut edellisestä laskun suorittamisesta. Sen verran asia jännitti, että otin asiakseni ihan opetella asiaa. Netti osoittautui googlettajan iloiseksi ystäväksi tässäkin asiassa. Pääsykokeissa matematiikka ei noussut seinäksi vastaan. Eikä se ole ollut sitä myöhemminkään. Pitkän matematiikan läpi kahlanneena, on lääkelaskenta tuntunut leppoisan suppealta. Muutaman opitun taidon tahdon jakaa.

                      Peruslaskutaitojen kannattaa olla kunnossa. Meidän syksyssämme on järjestetty matematiikan kertauskurssia lääkelaskennan ohessa. Kuitenkin juuri tuo ohessa on ikävä sana. Lääkelaskennassa on hankala olla, jos preppauskurssilla ei ole vielä käsitelty jotain perustaitoa. Jako– ja kertolaskut on osattava tehdä! Sekä tietenkin yhteen- ja vähennyslaskut. Nämä on osattava laskea paperilla. Työelämässä ja myöhemmillä kursseilla laskimen käyttö on sallittua ja yövuorossa varmasti jopa suositeltavaa. Lääkelaskennan omalla kurssilla kaikki on laskettava kuitenkin paperilla. Ja nimenomaan on laskettava. Kokeessa pelkkä päättely tai päässälasku ei kelpaa – välivaiheet on osattava merkitä. Lisäksi on osattava yksikkömuunnokset. Grammat, milligrammat ja mikrogrammat ovat ne painoyksiköt, joilla lääkelaskennassa toimitaan. Samoin milli- ja mikrolitrat esiintyvät usein. Joitakin lääkkeitä voidaan määrätä myös ihon pinta-alan mukaan. Silloin neliöt metreissä ja senteissä pitää jotenkin hahmottaa. Niin sanotuissa tippalaskuissa muistaa, kuinka monta tippaa yksi millilitra sisältää. Mutta oikeastaan siinä olikin kaikki.

Tässä on laskettu lopullisen lääkeliuoksen pitoisuus. Jakokulmassa on päädytty ikuisesti jatkuvaan tilaan ja pyöristyssäännöt tulivat käyttöön.

                      Oikeastaan kaikki laskeminen tapahtuu muutamaa tapaa ja kaavaa käyttäen. Kurssilla opitaan laskemaan lääkkeen tekeminen liuokseen kiinteästä aineesta ja lääkkeen laimentaminen väkevästä liuoksesta valmiiksi liuoksesta. Sen lisäksi lasketaan tiputusnopeuksia ja noita pinta-aloja. Ja kuinka paljon liuosta annetaan, jotta saadaan tietty määrä vaikuttavaa ainetta. Vielä jos osaa roomalaiset numerot jotenkuten niin hyvä. Niitä ei ole kyllä ole käytetty kertaakaan mutta osata kuulemma pitää. Siis opettele sinäkin. Asterix aiheiset sarjakuvat auttavat vähän. 

                      Lääkelaskennassa tärkein taito on lukutaito. Tehtävät ovat hyvin yksinkertaisia, kunhan jaksaa lukea annettua tehtävää, jakaa sen osiin ja merkata itselleen annetut tiedot ja kysytyn tiedon. Joskus täytyy ottaa apua lääkepakkuksien tiedoista. Sen jälkeen pitää valita kuhunkin vaiheeseen se oikea niistä parista kaavasta. Tarkan lukemisen jälkeen laskut eivät ole vaikeita mutta peruslaskutaitojen pitää tietenkin olla kunnossa.  Lääkelaskennan kurssin jälkeen laskennan taitoja ylläpidetään käytännön taitopajoissa, muiden kurssien kokeissa ja harjoitteluissa. Koko opiskeluaika ja huomattava osa mahdollisesta työelämästä on laskemista. On hyvä opetella perustaidot hyvin alussa. ja helpommalla tosiaan pääsee, jos osaa laskemisen perusteet jo etukäteen. Alalle haluavat ottakoon siis kynän ja paperia eteensä ja mars nettiin opettelemaan.

Esimerkki kaksiosaisesta tehtävästä. Infuusioneula on irronnut potilaasta kesken lääkkeen annon. Tehtävänä oli laskea tietyssä ajassa annettu vaikuttavan aineen määrä. Ensimmäisessä vaiheessa täytyi selvittää liuoksen pitoisuus, että voitaisiin laskea seuraava askel.

Tärppi: Välillä tehtävissä seikkailee mystinen ad. Tämä on jäänne lääketieteen latinankielisestä taustasta. Sitä ei tule sekoittaa englannin kielen add-sanaan. Tätä sekoittumista välillä tapahtuu laskuja tehdessä ja niiden erilaisen merkityksen takia laskuun tulee sitten vaikeuksia. Esimerkki: potilaalle annetaan morfiini-infuusio, jossa 40 mg (2 ml) morfiinia on laimennettu ad 100 ml:aan keittosuolaliuosta…” Näin alkoi eräs lasku. Englannin kielen add-sanaa ajatellessa voi harhautua ajattelemaan, että infuusiota on yhteensä 102 ml. Kuitenkin latinan ad-sana tarkoittaa asti. Eli infuusiota on tehty laimentamalla ilmoitettuun määrään asti. Nestettä on siis yhteensä tuo 100 ml. Ero ei tässä ole kovin suuri. Joskus voi olla. Kuitenkin kokeessa ei kysytä, millainen virheen vaikutus on käytännön elämässä. Laskujen on oltava täysin oikein. Ad ei ole add!

  • Edit 6.11. Harjoituskokeen ja kokeen jälkeen on hyvä vähän päivittää tunnelmia. Laskeminen kurssin loppuun asti on ollut helppoa. Muistettavaa ei lopulta ole kovin paljoa. Kuitenkin näin hoitoalan ulkopuolelta tullessa vaikeuksia tulee. Kun vain laskee ja siis ei ymmärrä ihan aina mitä, voi mennä harhaan. Olen itse törmännyt juuri tähän tehtävien lukemiseen ja sen vaikeuteen. Kun termit ja toimenpiteet eivät ole tuttuja, sekoaa välillä puurot ja vellit. Joitakin tehtäviä jään miettimään pitkäksikin aikaa jo pohtimaan eri sanojen merkityksiä. Sitten jää kurja tunne kun on yrittänyt järkeillä liikaa ja asiat ovat menneet väärille paikoilleen. Hohhoijaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *