22# Hoitajani televisiossa – osa 2

Sininen liina avautuu miehen kylmässä kädessä. Väsyneen miehen läpäisee häivähdys siitä, mikä on normaalia: tunteet, läheisyys, ajatus olla ihminen. Sotilas pitää kädessään linkkiä yli sodan kauhean arjen. Sininen väri peittää hetkeksi mielestä lumisen metsän, tyhjän vatsan ja monta viikkoa motissa virittynyttä jännitystä. Melkein huomaamaton huokaus toisesta maailmasta. 

On vuoden 1944 loppu. Kohtaus on Steven Spielbergin ja Tom Hanksin sarjasta Band of Brothers – Taistelutoverit vuodelta 2001. Sarja kuvaa amerikkalaisen 506. maahanlaskurykmentin E komppanian matkaa läpi toisen maailmasodan. Matka alkaa Yhdysvaltojen koulutusleiriltä, kulkee yli Atlantin, Englannin jatkokoulutuksen ja heittää miehet täysin hyvästä lentokoneesta Normandian maihinnousun selustaan. Matka jatkuu halki Ranskan, Hollannin, Belgian ja Saksan. Yhdessä kuljetaan, kunnes rauha tulee ja sen jälkeenkin pidetään yhteyttä. Eliittijoukko ei joudu kokemaan jatkuvaa rintamalla oloa mutta maksaa Englannissa vietetyistä lepohetkistä kalliisti aina linjaan joutuessaan. Stephen Ambrosen kirjaan perustuva sarja on esikuvansa tavoin hieno kuvaus pienyhteisön kehityksestä ja nimensä mukaisesti kuolemattoman toveruuden syntymisestä koituksen paineessa. Vaikka kyseessä on sotakirja, antaa se ajattelemisen aihetta kaikille ihmisten johtajille ja ihmisyhteisöissä toimiville. Televisiosarjassa johtamisen näkökulma on hyvin esillä, sillä paljon kerronnasta tapahtuu Richard Winters nimisen upseerin näkökulmasta. Hyvät ja huonot johtajat ovat sarjan kestoteema.

Sarja on toteutettu niin, että eri jaksoilla on eri käsikirjoittaja ja eri ohjaaja. Koko komppanian toimiessa keskeisenä hahmona, tarkkaan seurattava päähenkilö vaihtuu jaksosta toiseen. Kymmenosaisen sarjan kuudennessa jaksossa pääosan esittäjän viittaa kantaa lääkintämies Eugene Roe. Hän on se, joka vastaa amerikkalaisten sota-elokuvien ja -sarjojen ikoniseen ”medic!” huutoon. Huutoon kätkeytyy pelkoa ja kauhua, joka käy yli sodan ammattilaisten kykyjen. Doc Roe on se, joka tässä sarjassa rientää silloin apuun.

Roe ei joudu kiroamaan maansa puolustuslaitoksen köyhyyttä. Perinteisiä suomalaisia sotakuvauksia katsoneelle länsimaalaisen sotalaitoksen rikkaus on silmiinpistävää. Maailmansodan aikainen meininki varusteineen ja kuljetuskalustoineen näyttää enemmän nykyajalta kuin suomalaisilta korpisotureilta. Bensaa riittää poltettavaksi, taistelijoilla on Morfiinia ensiavuksi ja haavoittunut pääsee usein nopeasti autokyydille. Rikkaan maansa resursseista huolimatta lääkintämies joutuu kohtaamaan realiteettien rajat. Yksi mies ei voi kantaa niin paljoa tavaraa, että se riittäisi tarpeen tullessa. Vielä selvempää tämä puute on, kun laskuvarjojoukot pääsevät luonteensa mukaisesti vihollisen ympäröimäksi.

Joulukuussa -44 saksalaiset aloittavat yllättäen viimeiseksi tarkoitetun hyökkäyksensä lännessä. Tarkoituksena on erottaa amerikkalaisten ja englantilaisten joukot toisistaan ja valloittaa kanaalin rannasta liittoutuneiden tärkeät huoltosatamat. Historiaa tuntevat tietävät, että viivat kartassa eivät lopulta liikkuneet kovin paljoa mutta yritys oli vähintään hyvä kymmenen. Televisiosarjassa katsojalle kuvataan miten kokemattomat, vähälukuiset amerikkalaiset valuvat yllätettyinä ja lyötyinä kohti selustaa. Apatia ja pakokauhu kuvastuu toimintakyvyttömien miesten hiljaisessa paossa. Maahanlaskujoukot kuljetetaan autoilla hätäisesti ja vähin tarvikkein Bastognen risteyskaupunkiin sulkemaan panssarijonojen kulku länteen. Jonkun on seistävä tuossa aukossa, joka uhkaa koko armeijaa.

Tässä omassa jaksossaan Roe kulkee saartorengasta puolustavien miesten luona potero poterolta. Hän kyselee ensiapupakkauksia ja Morfiiniruiskuja. Omat varastot ovat loppu ja lääkintämies haaveilee retkestä naapuriyksiköiden varastoille. Jopa saksalaisten ensiside otetaan kiitollisena vastaan. Pimeässä ja lumisessa metsässä tämän sodan käsityöläisen paljaat ja haavautuvat sormet tuntuvat katsojastakin pahalta. Kylmä kangistaa ja rasitus syö viimeistään ajan kanssa. Lääkintämieskin unohtuu ajatuksiinsa useamman medic-huudon ajaksi. Monia tovereita saatetaan selustaan joko paikattuina tai peitettyinä.

Evakoidessaan haavoittunutta Roe päätyy Bastognen kaupunkiin ja sinne hätäisesti perustettuun kenttäsairaalaan. Alkaa lyhyt tuttavuus paikallisen, sairaanhoitajaksi päätyneen, naisen kanssa. Ensimmäisellä vierailulla Roe saa tältä kaipaamiaan tarvikkeita. Hoitaja kuitenkin yllättää ja ilmestyy ulos heittäen kuorman päälle vielä levyn suklaata huikaten hymyillen ranskaksi: sinulle! 

Seuraavalla kerralla he yrittävät yhdessä pelastaa vatsaan haavoittuneen, toivottomasti vuotavan miehen. Raivokasta epäonnistumista seuraa lyhyt hetki sairaalan ulkopuolella Siinä muutama jaettu ajatus ajasta ennen sotaa ja kylmää suklaata. Kaksi käsityöläistä keskustelee käsistä ja niiden hyvää tekevästä työstä. Sodan keskellä tuo kyky tehdä näyttäytyy kirouksena. Renee-hoitaja riisuu kaikkea tätä vastustaakseen sinisen päähuivinsa. Hän ei halua hoitaa enää yhtään haavoittunutta. Kuitenkin pian auto tulee, kutsu käy ja haluilla ei ole enää mitään väliä. On mentävä. Kaksi väsynyttä parantajaa verisine käsineen löytää toisistaan jotain samalla kun velvollisuus vie eri suuntiin.

Seuraavan kerran Roe tulee kaupunkiin kesken ilmahyökkäyksen. Ei ole enää, mihin evakoida haavoittuneita. Kenttäsairaalan tapainen on saanut osuman. Kivikasasta paljastuu toisen velvollisuuden loppu. Roe korjaa talteen sinisen pääliinan. Pieni muisto jostain, missä ei pieneen hetkeen ollutkaan sotaa. Voiko tuollaista hetkeä kantaa taskussa mukana?

Lopulta ollaan taas lumisessa poterossa. Toveri tarkkailee vihollisen suuntaa ja Roa lääkintämiehen silmällä huomaa tämän kädessä sitomisen tarvetta. Piiritys on tehnyt tehtävänsä eikä käsi mene tyhjentyneelle lääkintälaukulle. Taskut ja takin käänteet läpikäyneet kädet päätyvät pitelemään tuota sinistä pääliinaa. Hetkeksi toiminta pysähtyy, auttaja haparoi, mieli vaeltaa toiseen suuntaan. Sitten kädet käyvät toimeen, kylmettynyt vartalo pinnistää poterossa ja liina muuttuu muutamaksi suikaleeksi. Se mikä oli linkki toiseen maailmaan, muuttuu sotaa käyvän toverin haavan peitteeksi. Lääkintämies, ystävä – taistelutoveri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *